Vaikka lapset riitelevät enemmän ja rajummin sanankääntein, kuin ennen, on välittämisessäkin uudenlaisia sävyjä. Keskimmäisen esimerkin myötä myös esikoinen on harjoitellut huomioonottamista ja ryhmäleikkitaidot kehittyvät kaikilla. (Vaikka usein näenkin ja kuulenkin vain sen riitaosuuden...)
Söpöä on, että kutsuvat toisia koko ajan itse antamillaan lempinimillä, jotka muodostuvat seuraavasti (kullakin lapsella on oma vakiintunut versionsa):
(Nimen ensimmäinen tavu)+putti
(Nimen ensimmäinen tavu)+ssi
(Nimen ensimmäine tavu)+kkulainen
Aika söpöä. Söpyttiä ja söikkyläistä.
...Sössiä?
PS En saa unta. Terv. Heiputti, Heissi, Heikkulainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti