Pienin heräsi päikkäreiltään kesken. Rauhoittui kuitenkin takaisin makoilemaan, kun tulin lastenhuoneeseen seuraksi. Päikkäriaikaa siis mullekin.
Tämä on kaunis huone. Täällä on hyvä valo ja hyvä olla. Selkeää ja lämmintä.
Mulla on ollut vaikeuksia määritellä sisustusmieltymyksiäni. Nyt tiedän, että (niin tylsää ja valitettavaa kuin se onkin) tarvitsen kotiini kirkkaan valkoiset seinät, jotka maksimoivat valon. Valkoisen kaveriksi haluan koivuparketin ja muita lämpimiä sävyjä.
Mikä merkitys näillä oikeasti on? Entä sillä, mitä näkyy ikkunasta? Metsä ja takapihan lintuperheet ovat niin rakkaita. Peltoaukean tarvitsisin toiselle puolelle. Tarvitsenko oikeasti? Mikä on tärkeintä? Miksi seinien väri ja maisema vaikuttavat niin paljon sielun hyvinvointiin?
Kunhan mietin. Vaikka ei tuo lapsi taidakaan enää nukahtaa.
...eikun mitä ihmettä, sittenkin nukahti. Juuri, kun olin luovuttamassa. Ihana rauhakin tässä huoneessa. Unituhina. Paras sisustuselementti.
Todella, unituhina on ihanaa! Tuo mobile ja perhosjuttu ovat myös kauniita.
VastaaPoistaMinäkin tykkään valkoisista seinistä. Sitä vasten värit näyttävät kaikkein kauneimmilta. Toisaalta kyllä nämä meidän kitin värisetkin seinät ovat kauniit ja väreihin sopivat. Itse valitsisin kuitenkin valkoiset.
Niinpä, kaikki näyttää harkitulta ja nätiltä valkoista vasten ja värit korostuu parhaalla tavalla! Mä en lainkaan oo kokovalkoisen sisustuksen tavoittelija, vaikka sekin on nyt yleistä. Valon ja avaruuden tavoittelija kyllä olen, ja siihen tarvitaan valkoiset raamit. 😊
Poista