Hei Blogi, pitkästä aikaa! Tai pitkältä ajalta nämä kuluneet päivät ainakin tuntuu, kun viimepäivät ja yöt on mennyt kipeitä hoitaessa ja omaa nenää niistäessä.
Mutta vähän oon saanut neulottua, ja jotain on tuoda tänne blogiinkin asti. Pikkiriikkisen neuletakki tuli valmiiksi ja näköjään kelpaa mainiosti. Takin lämmin persikkainen sävy sopii hänelle tosi ihanasti, täytyypä muistaa vaatekaupoilla tulevaisuudessa. Olen ennenkin maininnut, että häntä kutittaa jo jonkin neulotun näkeminen, koskettamisesta puhumattakaan. Siksipä on aina työn ja tuskan takana vakuutella, että pehmoinen akryylilanka tuntuu ihanalta, ja ettei tarkoituksella avaraksi jätetty kaula-aukko edes kosketa ihoa.
Akryylilanka ei kuulu omiin lankalemppareihini, mutta teille, jotka myös joskus tarvitsette tämäntyyppisiä lankoja, suosittelen Kaupunkilangan Pihakeinua, jonka vyötteessä lukee "100% nyppyyntymätön akryylilanka". Ihan sataprosenttisesti se ei ole nyppyyntymätön, mutta hämmästyttävän nyppyyntymätön silti. (Hehheh, ymmärsin kyllä, ettei se ihan sitä tarkoittanut oikeasti.) Ihanan tuntuinen ja pysyy vastoin odotuksiani pesussa hyvänä. Taannoinen prinsessamekko on myös siitä neulottu ja ahkerasta käytöstä ja konepesusta huolimatta on pysynyt nätin näköisenä.
Takin malli tuli päästä ja lopputulokseen päästiin useampien virheiden kautta. Halusin lyhyemmän mallin, jotta istuisi mekkojen päälle nätisti, mutten kuitenkaan boleromallista. Tästä tuli omasta mielestäni kivan skarppi ja jotenkin simppeliydessään hienostunut. En tiedä, miksi mulla lähti pidennetty helmineule vinksottamaan neuletta vinoon. Siispä tein takin paloista, tasasi vinksotusta hieman, ja pingottamalla sai korjattua lopun. Langanlopusta saan muuten neuloa neidille kaulahuivin, ihan naamalle asti tulevan. Wuhuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti