Olisinpa jäänyt aamulla peiton alle. Ollut siellä koko tämän surkean päivän.
Silloin olisin kyllä pitänyt sitä päivää ihan surkeana ja hukkaan heitettynä. Niin kuin nyt pidin tätä.
Että ehkäpä tämäkään päivä ei ollut absoluuttisella kauheusmittarilla mitattuna pahin mahdollinen. Mutta aika kauhea silti ja toivoisin kyllä, ettei paljon tätä tympeämpiä hetkeen tarvitsisi tulla.
Huomiseen ja uuteen viikkoon toivon joko kaikkea huippuihanaa ja vaihtelun vuoksi sellaisia tyyniä ja selkeitä ajatuksia. Tai vaihtoehtoisesti mahdollisuutta vetää kaikesta eristävä peitto korville ja olla tyytyväinen siten vietettyihin päiviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti