Kuusi vuotta aviossa. Viimepäivinä oon pyörittänyt lankakeriä ja aloin verrata niitä parisuhteeseen ja elämään noin laajemminkin.
Tällä hetkellä meillä syntyy vertauskuvallisessa mielessä aikamoista kirjoneuletta. Just semmoista ihanaa, mistä kyllä tykkään, mutta jota on välillä vähän vaivalloista työstää. Keriä kulkee rinnakkain monta ja langat kiertyvät helposti solmulle. Välillä tulee tehtyä tukalan tiukalla käsialalla ja välillä pääsee solmuja sekaan, eikä jokaista väärinpäin tehtyä silmukkaa ei jaksa käydä korjaamassa.
Itse olen aika tarkka takuista: ne pitää selvittää, meni siihen sitten kuinka kauan vaan ja piti sitten pärvöttää miten paljon tahansa. Mutta aika harvoin tulee vastaan tilanne, että lankaa tarvitsisi katkaista. Mr Pii on varmaan meidän perheessä huolettomampi: sen puolesta voidaan paahtaa eteenpäin pienistä solmuistakin huolimatta, vaikka kyllä hänkin ne varmasti noteeraa. Mutta ei sen niin nuukaa, ja selvittäminen kun on joskus niin työlästä. Varsinkin perusteellisuutta vaativan selvityskaverin kanssa.
Mutta kyllä tämä toimii näin. Jos molemmat päästelisivät valmista neuletta solmuista huolimatta, olisi kohta edessä toivoton takku, eikä se itse neuloskaan kovin kivalta silloin näytä. Mä suorastaan tykkään selvittää sotkukasoja, pienenäkin muistan nauttineeni fiiliksestä, kun joku toivottomalta tuntuva mytty alkoi hiljalleen selkiintyä.
Millaiset neulomukset teillä on meneillään ja millaisia neulojia ootte? Sileää ja simppeliä vai sekavaa kirjoneuletta? Ootteko niin tarkkoja ja järjestelmällisiä, ettei useiden lankakerien hallinta tuota ongelmia ja takkuja, vai porhallatteko eteenpäin orastavista takuista huolimatta, ja vaihdatte sitten tarpeen tullen saksien kanssa lankakerää? Huolettomia ja solmuja pelkäämättömiä vai hidastempoisia ja tarkkoja takkujen välttäjiä. Ja varokaa, teen näiden perusteella sitten suorat tulkinnat elämistänne ja tavoistanne.
Toivottavasti voin sitten vanhana katsoa syntynyttä neuletta ja todeta, että tärkeät värit ovat kulkeneet läpi työn samoina ja sointuvina, ja räikeät kuviot sitten vuorottelisivat tasapainossa hempeiden raitojen, kepeiden pitsineuleiden ja synkkienkin pätkien kanssa. Niin, ettei mikään tehty kerros näytä liialta tai turhalta.
Meillä molemmat tekee tällä hetkellä villasukkia. Mun tämän hetkinen malli on suoraan ohjeesta, mutta tietenkin silmukka- ja kerrosmäärät on omat, en nyt ihan suoraan ohjeesta voi ikinä tehdä mitään, aina pitää saada jotain omaa. Ja kun neulontahurmos iskee ja aikaa on neulomiseen, valmista myös syntyy ja yhden sukkaparin kanssa ei kovin kauaa ihmetellä. Joskus tosin tulee hutiarviointeja, värit tai kuviot ei oikein natsaa ja pitää purkaa. Mutta se ei tunne enää niin pahalta kuin pienenä. Uutta syntyy kuitenkin tilalle taas nopeasti.
VastaaPoistaTällä kertaa sukan ohje on melko helppo, vähän kuin raitaa, eikä paljoa tarvitse laskea tai seurata piirroksia, missä mennään. Mutta viime viikolla oli vähän kiekuraisempia ja mutkikkaampia ohjeita, joten halusin jotain helppoa nyt tähän väliin.
Helppoa yhden langan neulontaa ei ole kuin sukkaosassa, varressa on kahta lankaa, tällä hetkellä kolmea ja langat menevät tietenkin solmuun. Yleensä vain vedän lankaa tarmokkaasti kerästä tulemaan, ja takku vain pahenee. Harvemmin jaksan keskittyä selvittelyyn. Parempi vain saada kuvio äkkiä valmiiksi, että pääsee päästelemään helposti yhdellä langalla. Ja jos tarve vaatii, takkukohdassa lanka katikaistaan ja solmitaan uudestaan, syntynyt solmu tasoitetaan ja päätellään, kun sukka on valmis. Lopputuloksena on kuitenkin pääsääntöisesti ihan siistiä ja tasaista jälkeä, vaikka vauhti onkin kova.
Janne puolestaan työstää sukkaa itse piirtämänsä mallin mukaan. Lopputulos on tiukkaakin tiukempaa, mutta siistiä ja tasaista. Ja jos langat meinaavat mennä solmuun, työ keskeytetään ja solmut selvitetään. Ja jos silmukka tippuu tai tulee virhe, minä autan. Kolme lankaa pyörii myös Jannen kuvioissa.
Ja sitten tulkinnat kiitos.
Mahtavaa, loistavat kuvaukset! :D
PoistaKuvaahan tuo sua hyvin: tykkäät tehdä ja kokeilla monenlaista, hakea vaikutteita ja ideoita, mutta kuitenkin tehdä sen sitten omalla tyylillä ja oman näköistä. Et halua, että joku käskee tekemään tietyllä lailla, kun osaat itsekin ajatella, mikä on viisasta. Ja haluat kokeilla uusia juttuja, vaihtelu virkistää. Ja sitäkin mietin, että eihän se langan katkaiseminenkaan haittaa, kun kerran osaa tehdä solmukohdat siisteiksi. Eli et ehkä pelkää mokaavasi, kun tiedät, että semmoisestakin selviää.
Tämän perusteella voisin arvella, että teidän kotona sinä oot räiskyvämpi (vauhtia, takkuja ja saksia) ja Janne sovittelevampi ja perinpohjaisempia perusteluja ja selvityksiä kaipaavampi (mikäli tilanne teidän mentaliteeteillä edes joskus ehtisi päästä sellaiseksi, että pitäisi selvitellä). Ja hyvä, että toinen osaa sitten ainakin pysäyttää pelin, jos meinaa mennä kovasti sotkuun. Molemmilla on omat vahvuutensa ja osaatte auttaa toisianne pikkujutuissa, joten hyvää neuletta tulee teidän yhteistyöstä. Meinasin ensin sanoa, että Jannen pitää relata, jos tekee koko ajan liian kireetä, mut toisaalta se mallikelpoinen lopputulos on varmasti sen arvoista. Kunhan ei sormet verillä neulo/elä elämäänsä. ;D
Eipä tässä paljon tarvi tulkita, kun voihan tuosta sun kirjoittamasta lukea kaiken teistä itsestännekin. ;D Tällä hetkellä sun elo on simppeliä ja sujuvaa, tavallista, hyvää. Mikä tuntuu olevan kiva, kun viimeviikolla oli näköjään haastavampaa ja työläämpää.
Menikö joku juttu paljon väärin? ;)
(Tämä neulomistulkinta tuskin pätee niihin, jotka eivät osaa neuloa. Ainakaan mr Piistä ei saisi kovin imartelevaa tulkintaa opiskeluihin liittyvän mallitilkun neulomisen perusteella... :D)
Hihi, ja kolme lankaa myös Jannen kuvioissa. Oih... ;D
PoistaYritä huomenna uudelleen sanoi jo tuo toinen kaikes rauhas,kun guugletili ei sitte toiminu taaskaa. GRRR
VastaaPoistaMutta koitanpa vielä kerran. Tällähetkellä on menos komian värikkäät iloisen pirteät kuvarasat. Langat kiertyy sykkyrälle joka välis,mutta yritän kaikes rauhas selvitellä niitä,kierittelen ja pyörittelen parhaani mukaan ja riittävän usein.Joskus on pakko käyttää saksia apuna,ja sitte vain solmu ja jatketaan uudestaan.
Josku menee kyllä niin pahaan solmuun että olisin valmis heittämään roskiin koko tekeleen ja olisin heitäänytkin ,ellei tuo mies olis tullu apuun ja pyytäny että anna kun hän selvittää.Siinä se sitte repii lankoja edestä ja takaa ,pyörittää,kierittää,repii välillä lujaakin että saa nypättyä oikeasta narunpäästä. Yleensä ennemmin tai myöhemmin lanka on taas hienolla kerällä,vähän ehkä muhkurainen mutta silti käyttökelpoinen.ja vieres tukku käyttökelvotonta,mytyn sisältä irronnutta nukkaa. Monta kertaa olisin itte heittäny koko kerän pois ja aatellu että saahan sitä kaupasta uutta,mutta toisen into vanhan korjaamiseen on innostanu välillä itteäki yrittämään takkujen selvittämiseen, ja taas kutimen kimppuun. :)
näin muori kertoi.
:D Olipa hieno tulkinta tämäkin. Aukee aika täysin ilman kummempia avaamisiakin. :) Hyvä, että on selvitysapu lähellä noihin isoimpiin takkuihin! (Ja tiedänpä nyt, mistä oon tämän vimman solmujen avaamiseen perinyt. Vaikka olisin ehkä teistä kahdesta osannut veikata oikein ilman tätäkin selostusta. ;D)
PoistaMä teen tällä hetkellä yhtä tosi tylsää neuleliiviä, pitkää, yksitoikkoista ja yksiväristä. Onneksi se alkaa olla kohta valmis, sillä sitten saan tehdä jotain muuta, ihan pakko oli rajoittaa uusien töiden aloittamista, koska kaikki ompelukopat oli jo käytössä keskeneräisissä töissä. Niissä muissa kopissa on virkkauksia, kirjontaa, ompelua ja hulvattomia värejä. En malta odottaa jonkun "uuden" kimppuun pääsemistä.
VastaaPoistaTätäkin on aika helppo lukea rivien välistä, tuskin säkään mun tulkintoja kaipaat. ;) Jotenkin se tasaisen ja simppelin työn aloittaminen tuntuu alkuun mielekkäämmältä, kuin sitten taas siinä kiduttavan pitkän puolivälin paikkeilla. Tarpeeseenhan ne semmoisetkin työt (ja ajat) tulee, ja toivottavasti seuraavassa projektissa (tai niissä keskeneräisissä, joita pääset jatkamaan) on sitten taas uudenlaista haastetta ja vaihtelua. :)
Poista