Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli,
onks sen jälkeen uusi mäki, onks sen jälkeen vielä mäki?
Jaksaa, jaksaa
Ja ja ja jaksaa, jaksaa
Ja ja ja ja ja ja ja ja jaksaa, jaksaa
Ja ja ja ja ja ja ja ja ja ja ja ja ja
Mä oon jo monta kuukautta jaksanut aina yhden mäen vielä. Ja ajatellut, että sitten sen jälkeen tulee palautumistauko. Ei ole tullut. Jokainen mäki on tuntunut edellistä raskaammalta, mutta koska jaksoin edellisen, niin jaksan kai vielä tämänkin.
Tuntuu hämmentävältä puhua jaksamisesta, kun arki on kuitenkin "vain" kotiäitiyttä normaaleine kotitöineen ja tavallisine viikonloppumenoineen. Mutta ahdistus ja paniikkikohtaukset ovat vieneet mut vaivihkaa masennukseksi kutsuttavaan suohon, josta en usko pääseväni, jollen lopeta mäkien ylittämistä hetkeksi kokonaan. Jollen pidä taukoa suorittamisesta. (Vaikkakin "suoritusten" taso on ollut naurettavan heikkoa viimekuukausina.) Jos kuvittelen, että tulee vielä päiviä, jolloin joku meillä ei itke tai paisko ovia, niin ei taida olla muita vaihtoehtoja. Uupumus on alkanut tarttua myös lapsiin, ja siinä saa luvan mennä raja. Onneksi alkaa loma. Tosin oikeasti olisi pitänyt ottaa aikalisä jo paljon tätä ennen.
Olin jotenkin ajatellut, etten viitsi sanoa täällä sanaa "masennus", koska se voi tuntua teistä kiusalliselta. Mutta ehkä te kestätte sen, jos sanon sen kuitenkin. Itseni takia. Uskon olevani masennusmörön niskan päällä, mutta kyllä silti pysäyttää tajuta, että jokainen notkahdus menee entistä nopeammin entistä syvemmälle ja pikkujutut saa mut ihan pois tolaltaan. Enkä muuten pidä itseäni silti säälittävänä, enkä oikeastaan edes heikkona. Älkää pliis tekään ajatelko niin. Tää on nyt tämmönen henkinen tulehdustila, mikä sattui kohdalle ja siivotaan toivon mukaan pikimmiten pois.
Näiden valivalien ohella postaan auringonpilkahduksia ja marjakimaroita. Tarratakseni niihin kaksin käsin. Kyllä minä täältä vielä. Marjakimaroiden avulla sitä taas vähän paremmin jaksaajaksaa. Mikä oli muuten Antti Tuiskun biisi, siis toi tossa alussa, jos joku ei tiennyt.
Kyllä saa myöntää että ei meinaa jaksaa tai tuntee masennusta. Kurjaa että olo on siellä niin uupunut 😕Hyvä että ne tunteet tunnistaa ja niistä haluaa selvitä. Toivottavasti pian helpottaa ja varmasti helpottaakin! Ps. Jos tarvit apua jossain, missä tahansa, edes pikkujutussa, niin en oo kaukana 😊
VastaaPoistaKiitos! Kyllä mulla useimpina hetkinä on sellainen olo, että kyllä tää tästä. Luulen, että tämä johtuu vain näistä ulkoisista asioista, joita elämässä tällä hetkellä on. Onneksi alkaa koko perheellä nyt loma. :) Ja hei, leikkiseura ainakin kelpaa, jos joskus on tylsä hetki teillä tai esikoisellanne! :) (Tosin tuon keskimmäisemme sosiaaliset taidot on viimeaikoina kadonneet mystisesti jonnekin. Varmaan jollain kauppareissulla jääneet hyllyjen väliin tms... :´D)
Poista❤️ Voimahalaus tai oikeastaan oikein rutistus!
VastaaPoistaKiitos, saat samanlaisen takaisin! <3
Poista20pros suomalaisista sairastaa masennuksen /-sta jossainvaiheessa elämäänsä. Toiset pidemmästi, toiset selviää vähän lyhyemmällä rykäisyllä.
VastaaPoistaPalaamme aiheeseen, mutta livenä! ;)
-akka-
Uuh, kunpa osaisin rykäistä lyhyesti! :D Mutta tehdään hei näin, livenä lisää! :)
PoistaMun tekis mieli sanoa ja tehdä jotain enemmän, mutta aloitan tällä pitkällä rutistushalilla. Terkkuja myös!
VastaaPoistaRutistan takaisin yhtä pitkään! :) Kiitos!
PoistaSe on niin rohkeaa että sanoo ääneen <3 se voi olla askel kohti kevyempää ylämäkeä!
VastaaPoistaPaljon paljon marjakimaroita ja auringonpilkahduksia sulle..ja teille!
Niin mäkin toivoisin, että se sanominen, puhuminen ja julkituominen auttaisi. Ja auttaakin: huomaan, etten oo ainoa, ja ettei "ne muut" oo noloja. Ehken mäkään siis. 👍
PoistaJa kiitos. Uskon, että loma marjakimaroineen auttaa.
Mä luin jostain lehdestä lastenkasvatusohjetta, jossa neuvottiin aina lapsen raivareiden/hepuleiden tullen sanoittamaan lapsen tunteet ja kertomaan, että kyllä tästä selvitään. Siis esim. "sulla on nyt tosi paha mieli, kun et saanut kaupasta karkkia, mutta kyllä tästä selvitään."
VastaaPoistaOlen tässä viime aikojen myllerryksissä ajatellut, että mun pitäisi kyllä hokea tuota itselleni. Että kyllä tästä selvitään.
Sitä samaa toivotan myös sinulle: kyllä tästä selvitään!
No siis niinpä!! Oon kuullut tuon ohjeen joskus, ja aatellut vähän, että joopa joo, lässynlää. Mutta nyt kun oon testannut, oonkin saanut siitä ITE apua. Lapsi saa otteen tunteistaan, ja mikä parasta, päänsisäinen puheeni menee näin: "Tää lapsi ei yritä tahallaan suututtaa MUA, vaan sitä harmittaa ja se on surullinen. Ja MÄ en oikeasti halua antaa sitä adoptoitavaksi, vaan MÄ oon turhautunut, kun en saa siihen kontaktia. Ja turhaudun nyt liian helposti, kun oon niin väsynyt ja vihainen tämän muuttoasian takia." Tms. Rauhoittaa ja raivo rauhoittuu haikeammaksi ja järkevämmäksi, helpommin hillittäväksi. Oikeasti loistava neuvo, molempien osapuolien kannalta. 😉
PoistaKurja kuulla, että sielläkin on raskasta. 😞 Vaikka tuo sanoittaminen ja selviämisen ajattelu on hyvä alku, niin toivottavasti saat muutakin apua tarvittaessa tilanteeseesi. ❤❤
Hei kuule, lue Mielekkäästi irti masennuksesta-kirja. Noloa myöntää heti perään, etten ole lukenut sitä itsekään, mutta se on tullut opinnoissa vastaan ja suositusten perusteella sanon, että tartu siihen heti! Ja muutenkin sanon että hei vaan hei, pitkästä aikaa <3
VastaaPoistaEikä, hauska nähdä!! 😍 Oon välillä sua miettinyt! Ja mitä älyttömiä uutisia teillä onkaan, voi vautsi vau, huippua! Ja vielä blogikin, jes! 😊😊
PoistaKirjasuositus menee kirjastomuistilistaan, kiitos! 😊
❤️
Poista