Oon iltaisin esittänyt alitajunnalleni toiveita, että toisi hyviä ja puhuttelevia unia. Niitä on tullut, ja niistä olen saanut uutta otetta elämäntilanteemme tulkitsemiseen.
Viimeisimmässä olin jättänyt uudet kenkäni jonkin näyttelykierroksen ajaksi kyseisen rakennuksen eteiseen. Kun pääsin kierrokselta, huomasin kenkäni varastetuiksi. Hätäännyin ja hermostuin. Uudet, käyttöä vasta odotelleet mustat, laadukkaat nahkakenkäni... Kaikkivaltiasta edustava henkilö kyllä lupasi, että saisin niistä korvaukseksi 40 euroa. Väitin vähän vihaisena niiden maksaneen 80 euroa, vaikka oikeasti muistelinkin hinnan olleen 70 euroa.
Siinä sitten rauhoituttuani mietin, että onneksi mulla sentään on toiset kengät, vaikkakin olivat nuhjuiset tennarit. Ja toisaalta voisin kyllä muutenkin tykätä vähän toisenlaisista juhlakengistä.
Ehkä siis alan ajatella elämänikin suhteen, että oikeastaan näin on ihan hyvä.
Ja tiedättekös, mikä on ollut hyvää myös ahdistuksessa? Kotoa karkailut ovat vieneet mut lenkeille lähimetsään ja ajeluille uusille metsäteille, lähikaupunkeihin ja tuntemattomien peltojen poikki. Täällä on kaunista. Sekin on ollut hyvä huomata.
(Sovituskoppihöpöilyä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti