Meillä siis tavallaan alkoi jo hiihtoloma, kun koko sakki jäi kotihoitoon mahataudin takia.
Jotenkin kiva taudinkuva ollut äidin stressin kannalta tässä tämänkertaisessa. Miukun yllärioksennus aloitti rumban, ja pienimmän sairastumista odotan aina isoimmalla stressillä. Nyt tuli odottamatta. Kiva niin. Ei toki saisi sanoa, että menipä kaikki iisisti, koska edelleen muilla paitsi mulla on ikäviä oireita, joista en tiedä, kumpaan suuntaan ovat menossa. Ja yksilötasolla kokemukset on tietenkin olleet kurjia, koska aika pitkään on kukin ollut huonovointinen.
Se on outoa, että vaikka miten pitkään ois itellä ollut saamaton ja rangaton fiilis, niin perheen sairastuessa puikkoihin hyppääkin sankariäiti. Panssarilaivallaan. Tuut-tuuuuut, ja eikun hommiin!! Siksikin tämä tauti on kai tuntunut hassusti voimauttavalta.
Tai ehkä haluan alitajuisesti lisätä man flun kourissa kituvan Nuhjun hetkellistä itsetuntoromahdusta tekemällä hullun määrän hommia. Korostaakseni miten paljon ehdin ja jaksan. Tänään oon esimerkiksi pyykännyt takkeja, ilmoittanut lapsen kouluun, käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa, tehnyt lumityöt, siivonnut lastenhuoneet, herännyt vähän yli kuus, tehnyt järjestelyjä ja tiskikonehommia, pyyhkinyt ovista ja seinistä sotkuja, ajatellut kovasti ystäviä, käynyt lankaostoksilla ja aloittanut neuletta, siivonut olohuoneen, pitänyt ärrä-harjoituksia yhdelle, leikkinyt, ottanut yhden sairaan kanssa päikkärit, vienyt Nuhjun vängällä ulos raittiiseen talviyöhön ja ja ja ja... Ihan vain siksi luettelen, että haluan itselleni todistaa olevan aihetta tyytyväisyyteen. Ja kumma kyllä, kiitän tästä puuskasta noroa (tai kuka onkaan). Ja ehkä myös lauantaina pidettävää näyttöä, sekin motivoi talon huoltamiseen. Pitäisikö muuten ovelle laittaa lappu, että "Norovaara, älä koske mihinkään..." Höhö, aika houkutteleva ensivaikutelma.. Vaikken edes tiedä, tuleeko kukaan. Jännittävää silti. Pitäkää peukkuja. Myös sille, etten ite enää nyt sairastuisi...
Ja Nuhjulle naureskelen vain siksi, että hän on niin hämmentävän ja huvittavan kyvytön nyt. Koska yleensä EI ole. Sille kontrastille vähän saa nauraa, eikö? Sen verran tosin sanoin sille, että huomenna kyllä olosta riippumatta harjaa tukkansa, pukee ihmisten vaatteet ja koittaa kävellä normaalisti. Nyt alkaa olla Nuhju jo nähty ja vähän pitäisi päästä siitä roolista jo pois.. Hih.. Ja ai niin, en ois kuulemma saanut kirjoittaa man flusta. Hopsan. No, jätin surkeimmat yninät ja kuolemankielikokemukset mainitsematta kuitenkin. Aika reilua multa, vai mitä? Ois ollut mehukasta matskuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti