Isompi neideistä hinkuu joka päivä ylleen mekkoa. Ja yleensä vielä julhamekkoa. Toisinaan myönnyn, ja toisinaan hän onnistuu sellaisen kiipeilemään itselleen ilman apuja. Pienempi on oppinut vaatimaan niinä päivinä itselleen kaimamekkoa. Ja ovathan ne nyt sitten aika söpöjä esittäessään tanssinäytöksiä karvamatolla ja painiessaan helmat korvissa kieppuen. Tai bongatessaan oravia ja lintuja takapihan lintulaudalta.
Huomenna voisinkin vanhojentanssien kunniaksi kaivaa oman mekkoni kaapista ja pyörähdellä karvamatolla pikkuprinsessojeni kanssa.
(Höhöh, taisi mennä blogihötöksi ja kiiltokuvamaalailuksi. Voi nimittäin olla, että oon leggareissa huomisenkin, ja ärisen taas kiukkuisena prinsessoille, jotka vetävät toisiaan leteistä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti