Isommat lapsemme saivat kummeiltaan joululahjoiksi elämysretket: toinen lähtee junaillen museoretkelle ja toisen kanssa päästiin kummitädin ideoimalle Disney on ice -retkelle. Vaikka lapsi hihkuikin mainokselle telkkarissa, ei itselläni olisi tullut mieleenkään, että täältä kaukaa voisi ihan OIKEASTI lähteä katsomaan Frozen -showta. Mutta niin vain lähdettiin, ja olipa onni, että lähdettiin.
Jo junassa naurettiin maagista tunnelmaa, kun koko kulkupeli oli täynnä metrin mittaisia turkooseja prinsessoja. Konnarikin toivotteli kuulutuksissa hyvää Frozen-reissua pienille. Sama prinsessaruuhka jatkui pitkin Helsinkiä ja aina kotimatkalle asti. Areenallahan tilanne oli aivan surreallistinen. Elsoja Elsojen perään! (Ja ehkä kolme Annaa.) Onneksi tuli itelläkin sieltä oikea Elsa mukaan. Ja onneksi muuten luistinrata pysyi jäässä. Vähän huoletti, kun tarinan sanoma oli, että "tosirakkaus sulattaa jään". Jo mun tunnepurkauksien voimasta ois voinut siinä tapauksessa mennä koko esitys mönkään. Ehhehee.
Mutta ei mennyt mönkään, vaan kaikki sujui niin nappiin. Sekä esitys, että meidän seikkailumme suurkaupungissa luisti mallikkaasti ja sulavasti kohtauksesta toiseen. Iso kiitos paitsi viikonlopun aikana meistä huolehtineille ihmisille, myös Disney on ice -porukalle! Esitystä seuraamalla voi vain aavistella, miten käsittämätön määrä työtunteja on eri alojen taitajilla kulunut noin upean shown valmistamiseen! Kiitos. Erityisimmät kiitokset lähetän Kristoffille ja Svenille. Sven voi milloin vain tulla meidän takapihalle asumaan.
Mietin siinä pitkin showta, että tällaisten elämysten mahdollistaminen on parasta, mitä voi ihmiselle tehdä. Ja lapsikin tykkäsi. (Heh, heh.) Maailmassa, joka pursuaa tavaraa, pitäisi jokaisen antaa ja saada vähintään yksi lahja vuodessa elämyksen muodossa. Itse muistan saaneeni neljävuotissynttärilahjaksi hinkumani laivareissun kummiperheen ja oman perheen kanssa. Ajatelkaa, muistan sen vieläkin. Ystävä keksi juuri, että yllättää tyttärensä hotellireissulla, josta tämä on jo pitkään haaveillut. Ihana tyttö oli itse sanonut, ettei tarvitse synttärilahjoja, kun hänellä on jo kaikkea. Ja eräs vaari-ihminen tässä taannoin meni lievästi pakotettuna Hectorin konserttiin, eikä kyllä tainnut sekuntiakaan harmitella jälkikäteen. Äärimmäisen päinvastoin. Muakin on odottamassa yksi huippu konsertti myöhemmin tänä vuonna. Iiks!
Entäs millaisia elämyslahjoja te olette antaneet ja saaneet, tai millaisesta haaveilette? Vinkit jakoon!
Pienenä aina halusin mennä Disney On Ice -shown katsomaan, ikinä ei menty. Että oon onnellinen teidän puolesta, kun pääsitte!
VastaaPoistaMun veljentyttö sai ristiäislahjaksi kummiltaan valokuvauspäivän ulkosalla. Niistä kuvista tuli tosi upeat! Niinpä matkin sitä lahjaa omalle kummitytölle edelliseen synttäriin. Kuvat on hyvät ja kuvattavatkin tykkäsivät. Teillä tietysti olisi aika arkinen juttu tämä kuvauslahja, mutta muille vinkiksi.
Ihan elämys-elämysten lisäksi arvostan paljon itse tehtyjä lahjoja: villasukkia tai leipiä. Ja pyrin niitä antamaankin sellaisille, joiden tiedän tykkäävän.
Ooh, kuvaus onkin hyvä idea!! Samoin nuo itse tehdyt lahjat. 😊
PoistaJa hei, nyt sitten kummituslapset kainaloon ja omia lapsuudenhaaveita niiden kanssa toteuttamaan!! ❤❤😉 Tai voi niitä ilman lapsiesiliinojakin toteuttaa. 😊
No ton frozenin olis voinut kyllä, mutta ne faneimmat olis vielä vöhän liian pieniä sit kuitenkin.
PoistaMun antamiin elämyslahjoihin on vuosien saatossa kuulunut eniten musiikkilahjat.
VastaaPoistaMä kun en muista koskaan kenenkään syntymäpäiviä aikanaan, niin sitten annan ihmisille lahjoja koska sattuu. (öh, siis mähän muistan ne "etukäteen")
Oon monesti ensin ostanu ittelleni keikkalipun ja sille kaverin ja sitten tarjonnut jollekulle innokkaalle keikan ja seuraa.
Ja erään kanssa kierreltiin museoita ja näyttelyitä, hän maksoi mut sisälle kun opiskelijana ei ollu varaa.
Sitten olen antanut lahjaksi ruokailureissuja ja elokuvaretkiä ja teatterilippuja... JA SEURAKSI ITSENI! :D (mulla on aina oma lehmä isosti ojassa!!)
Piknikkejä on kiva järjestää, puuhailla eväät ja suunnata luontoon.
Olempa joskus lahjaksi lähtenyt mukaan kansalaisopiston kurssille sellaisen kanssa, joka oli pitkään haaveillu menosta, mutta ei uskaltanut. Ilmoitin meidät ja maksoin pienen osallistumismaksun molempien puolesta.
Ja yhtenä isona elämyslahjana (vaikkei se kaikkien mielestä sitä oikeasti ole) pidän kummipojalle lapsen kummisedän kanssa tilattua aku ankka-lehteä. Voi sitä iloa ja "rakkautta Disney-hahmoihin ensisilmäyksellä" ja niitä yhteisiä lukuhetkiä, kun kummitäti oli ainut, joka jaksoi lukea tunti kaupalla ääneen. Ja se superilo, kun siinä sivussa lukeminen tuli opittua ihan vahingossa! :D
-Akka-
Olipas hyviä vinkkejä tässäkin! 😃 Aku Ankka on ihan loistolahja, ja tuo kansalaisopiston kurssi jo suorastaan erityiskekseliäs! Heti alkoi raksuttaa, että kuinkas voisin itse toteuttaa vastaavia! 😊
Poista