Ohoi lapsiperheet! Onko ok sanoa, jos illat on perseestä?
Jotenkin vauvavuosina oli helppo sanoa, että yöt jännittää ja stressaa, ja on ikiväsy. Että on ahdistunut heräilyihin tai itkuihin. Ne on nyt onnellisesti historiaa, se on iloinen juttu. Mutta saako 7- 5- ja 2-vuotiaiden vanhempi sanoa, että meidän illat tekee mut välillä hulluksi?
Samaa tahtia, kun illan aikana oma energia loppuu, yltyy lapsistossa melu, riita, pöljyys ja dorkuus. Ja alttius verisille tai vähintään itkettäville tapaturmille ja nyrkkirysyille. Ja kun pääsevät lopulta jotenkuten sänkyyn, alkaa se kuuluisa vessa- ja juomaralli kaikemmailman höysteillä, kuten "sisko puri varpaaseen" tai "en, öö, saanut kolmessa sekunnissa unta, ja siksi öö, tulin pois. Ai mitä te katotte telkkarista?". A. R. G. H.!!
Kun tuli vain mieleen sellainen muistikuva vauvavuosien vertaistuesta ja lohdusta, jota sai, kun uskalsi todeta tilanteen ääneen. Ajattelin testata, voisiko sitä saada tähänkin tilanteeseen. Jos vaikka joku sanoisi että "aaaargh mä niin tiedän ton" (mikä tarkoittaisi mulle, että lapseni eivät ole toivottomampia kuin muiden) tai että "voin vain kuvitella kuormituksesi" (mikä tarkoittaisi mulle, että sanojakin tulisi yhtä hulluksi tilanteessani, kuin minä).
Oikeasti usein on kivaa ja iisiä. Mutta oikeasti usein on myös raivaririski ilmassa iltapalan aikaan... Silloin voi tietty hengitellä ja vetäytyä. Mutta toisaalta voisi myös tuntea vertaistuettuna oloaan ja tilannettaan normaalimmaksi. Pystyttekö auttamaan? Onko muissakin perheissä sietämätötä iltadorkuutta ja kireää iltapalaa? Tukalaa sotkua ja riitelevät lapset? Sängystä tuntikaupalla kurkkiva pää ja seinää uhmisaaan hakkaavat kantapäät? Olisipa, se jotenkin auttaisi mua.
Täältä löytyy ainakin yksi usein iltaisin kiristyvä mamma...klo 20 jälkeen pinna voi välillä pimahtaa pienestäkin, tai ainakin jo klo 21.30, jos ei edelleenkään olla sängyssä. Ja joo, kierroksilla käy välillä lapsetkin, tai toisaalta niillä voi olla hyvinkin hauskaa ja juttua riittäisi, mut kun äiti ei oo enää välttämättä juttu tuulella....
VastaaPoistaJuuri näin. Sitten, kun joskus alkaakin tulla niitä herkkiä juttuja, jotka pitäis jaksaa kuunnella, ja takana onkin tunnin pöllöilyrumba. Joutuu vähän pinnistelemään empatiaa... 😉
PoistaOih, vertaistukea. Pinna alkaa jo valmiiksi kiristyä tunti ennen nukkumaanmeno yritystä. Mitä kireämpi pinna on sitä hullumpaa on meno. Kun jo kaikkien pitäis olla sängyssä niin sieltä huudellaan ja kuljetaan ja ja ja .... Oma peppu ei tahdo enää nousta sohvasta hoitamaan vanhemman tehtävää kun "NYT ON MUN OMAA AIKAA!!"
VastaaPoistaJa siinähän sitä onkin sitten kiva laittaa toisia turvallisesti nukkumaan kun päätä kiristää ja hampaan narskuu ja silmissä sätii. Se vaan lisää kierroksia. Myös se oma aika ei ihan lähde hyvällä fiiliksellä tämän kirskunnan päälle.
Haluaisin sekä aikuisille että lapsille rauhallisuuspillerin joka nautittais hyvissä ajoin iltaruuan yhteydessä. Sen avulla vois lempeästi saatella nukkumaan ja lapset päämärätietoisesti ja rauhallisesti kulkis ohjeiden ja rutiinien mukaan kohti sänkyä ja unta. (Nyt päässä soi melatoniini-sikermä)
Tuo pilleri oliskin hyvä! 😂 Mutta kaikella lailla tutun kuuloista nämä oma aika -jutut jne! Ihanaa vertaistukea! 😊
PoistaJep... silloin kun ne "Äiti, mulla on janoooo, Äiti, mun pitää pissata!" huudot ei lopu, niin usein mä lopuuksi huudan takaisin, "Kello on nyt jo puoli kymmenen. Mä olen off duty, olkaa hiljaa jo!
VastaaPoistaHaha, juuri näin! 😄 Työaika loppuu yhdeksältä! 😄 ...muka...
PoistaOlen huomannut kaavan:
VastaaPoistapaljon aikaa ja huomiota töiden ja päiväkodin jälkeen --> kauhea ilta
ei yhtään aikaa ja huomiota töiden ja päiväkodin jälkeen --> kauhea ilta.
Mitä siis teen? Väsyneenä on hankalin olla lempeä. Siispä otan omaa aikaa heti, kun lapset tulevat päiväkodista ja minä töistä. Syön hyvin, laitan piirretyt pyörimään ja surffaan netissä. Olen samassa tilassa, mutta annan kaiken olla muuten rempallaan. Usein käyn sängyssä ja otan kevyet puolihorrosnokoset lasten katsoessa telkkaria.
Iltaan mennessä energiatasot ovat nousseet. Käydään ulkona ja syödään ruoka. Yhä lataan akkuja iltaa varten.
Nukkumaanmenon lähestyessä harjaan hampaat kaikilta lapsilta, luen kirjoja heille tai katson heidän kanssa jonkun youtube-pätkän. Sitten valmistaudun iltaralliin: lapset käyvät huhuilemassa, haahuilevat ja riehuvat. Iltapäivän oman ajan ansiosta sen jaksaa hyvin.
Lopulta menen keskeyttämään lasten haahuilun ja menen heidän kanssaan yhtä aikaa nukkumaan.
Näin toimin silloin, kun voimia ei riitä enempään.
Noi ekat lauseet oli kyllä hyvät!! 😂 Loistava huomio, helpottaa tunnetta, että toiminko jotenkin väärin, kun ei aina suju.
PoistaPitäis itekin opetella ainakin toi, että joskus on jo ok mennä lasten kanssa yhtä aikaa nukkumaan, eikä yrittää väkisin viettää vielä "omaa aikaa" hiljentyneessä talossa!
Tänään katsoin läpi sormien, kun iltavilli yltyi iltahurrikaaniksi. En jaksanut puuttua. Jotenkin ilta sujui silti lopulta aika vaivatta. Eli ei mitään logiikkaa vaivannäön ja tuloksen välillä. 😂
Totean vain "Kyllä!" Ja "kiva" kuulla, etten oo ainut, jolle illat on välillä yhtä nukahtamisen odottelua.
VastaaPoistaItse asiassa mietin sua, kun tätä kirjoitin. Muistan sun joskus taannoin puhuneen samasta teemasta. 😉 ja kyllä, "kiva" on kuulla myös, ettei meidän talo oo ainoa iltakaaospaikka! 😄
PoistaVuoteen en ole edes kuvitellut jaksavani hiippailla lasten nukahdettua minnekään. Isompi sammuu puoli kymmenen kieppeillä, joskus myöhemminkin, ja aamulla pitäis herätä kuuden aikaan. Menen siis nukkumaan yhdessä esikoisen kanssa. Joskus asia harmitti paljonkin ja sai illat ikävään vireeseen jo pikkukakkosesta lähtien, nyt on rennompaa. Meillä tosin sitten yöt on perseestä, millon mistäkin syystä poikaset heräilevät ja vaativat joskus enemmän joskus vähemmän aikaa. Tällä hetkellä menossa piiitkä flunssa.
VastaaPoistaOivoih, flunssa!! :( Tsemppiä siihen ja öihin!! Jos sopii, niin esitän tässä ääneen toivomuksen, että säästyisimme tulevana vuonna isoimmilta flunssilta... Viimevuotiset kierteet kun on aika tuoreessa muistissa yhä...
PoistaSehän noissa illoissa onkin, kun sitä odottaa sitä omaa aikaa, ja sitten kun se ei pakosti koitakaan. :( Ois parempi orientoitua yhteiseen nukkumaanmenoaikaan, ja ottaa sitten pelkkänä bonuksena se, jos lapset nukahtaisivatkin joskus ajoissa!
Aah. Synninpäästö! Muillakin on iltavilliä! Jes! Tai siis, voi ei!
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta. Mikä onkin juuri tuossa kaavassa, kun aikuisen energiatasot laskee niin takuulla lasten energiat nousee.
Hippaleikit ja kaikenlaiset kiinniottamiset, taistelut, painit ja rokkibänditreenit alkaa vasta 18.30 jälkeen!
Pikkukakkonen usein katsellaan vielä rauhaisasti, mutta aita armias, kun se loppuu.
Jospa se villitsijä onkin Pikkukakkonen? Hmm..ehkä ei.
Sitä olen pohtinut, että minkälaiseen rooliin tai mielentilaan pitäisi itse pukeutua, että voisi ja kykenisi liennyttämään näitä hulinoita ilman raivoamista?
En ole keksinyt.
Jes, muillakin tällaista!! Tai siis... ;D
PoistaTäälläkin se alkaa usein heti Pikkukakkosen jälkeen. Yeensä jo sohvalla. Mutta viimeistään iltapalapöydässä sitten.
Kaikkein tympeintä on, kun viisivuotias kiekuu yömyöhään sängyssään. Hoidossa kun tulee usein nukahdettua päiväunille, niin yöunet luisuu tietenkin koko ajan myöhempään... :/ Nyt on päätetty, että siskokset ovat eri huoneissa siihen asti, että toinen nukahtaa. Ja hyvin rauhoitutusta illasta saa tarran. Keskimmäinen siis, koska hälle tämä on ollut hankalinta. Kymmenen tarran jälkeen kaupasta koko porukalle jätskit. :D Uskallanko sanoa, että hiukan on rauhaantunut meno? ...en taida rohjeta vielä. :D
Hyvin sanottu tuo "mielentilaan pukeutuminen". Sitähän se juuri on: jonkin roolin ottamista ja tietyn mielentilan esittämistä. Voi kun sitä muistaisi tsempata tuota rooliaan yhtä hyvin, kuin vaikka töissä. Kihistä kiukkuaan sitten nurkan takana, niin kuin töissä. Omille ei meinaa oikein jaksaa esittää reippaampaa ja rauhallisempaa, kuin onkaan...
Täältä sataa vertaistukea! Meidän 2x5v ja 3v pojat saavat äidin pimahtamaan iltaisin aivan totaalisesti! Eilenkin tuli taas huudettua kitarisat punaisena kun ei vaan mennyt jakeluun se ettei riehuta/huudeta/tapella,jne. Siinä vaiheessa kun pitäisi kömpiä sänkyyn, halutaan leikkiä. "Teillä on ollut kolme tuntia aikaa leikkiä!? Ja te ootte sen ajan tapellu/kattonu telkkarii/pelannu/riehunu"
VastaaPoistaSitten kun vääntämisen jälkeen päästään sänkyyn, alkaa "äiti arvaa mitä-ei mitään" höpötys. Kun iltasatu on luettu niin alkaa kuuluisa vessa/jano/hali/pusu/peittoonhuonosti- kierros. Ajatus iltalenkistä valuu siinä vaiheessa viemäriin kun raahustan lastenhuoneesta, olo on kuin marotonin juosseella.
Aargh, tuli ihan lannistunut olo, kun luin tämän sun viestin! Niin elävästi kuvailtu tilanne, että tunne tarttui välittömästi!
PoistaSitten muistin, että meillähän nukahdettiin tänään tosi siististi. :) Jipii!!
(Tosin ennen iltahulinoita kyllä vetäisin myös sellaiset kitarisatreenit, että kuului varmaan naapuri(kaupunki)in saakka... Hohhoih...)