Neuloin pienimmälle merinovillaisen kypärälakin. Ohje pulppusi omasta päästä työn edetessä. Ensin lakkiosa tasona (luodut silmukat reunustavat nyt kasvoja). Taitoin riittävän pitkäksi kasvaneen kappaleen puoliksi ja neuloin puolet yhteen. Sitten vain keräsin silmukat kaulan kohdalta ja yhdistin suljetuksi neuleeksi. Kauluriosaan lisäilin intuition mukaan silmukoita ja virkkasin reunaan pitsin. Humps. Valmis. Hieno. Kutittaa. En käytä. Onneksi tämä pienin kyllä viime vuonna ainakin tottui talven aikana villa-asusteisiin, vaikka ensialkuun protestoikin pistelyä.
Ja kuvat on taas ottanut harrastelijabloggailija, joka ei koe tarpeelliseksi saada tärähtämättömiä kuvia tai viedä lasta miljööhön. Saati että jaksaisi laittaa sille muita vaatteita, kuin kyseisen kypärälakin. Heidi Pii taas asialla. Semmoista. Munmoista. Olkoon.
Olkoon, koska muuten on hyvä fiilis. Munmoisuudesta, töistä, kotoilusta, viikonlopusta. Toivottavasti teilläkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti