Musta tuntuu, että näin nämä kaikki kolme kohta kerrottavaa unta viime yönä. En voi olla varma, onko näin, vai palaako mieleen nyt tukku vanhoja unia. Toisaalta, kuten unissa aina, tuntumisella lienee suurin merkitys. Ja ne ainakin tuntuvat viimeöisiltä.
Aloitan ällöimmästä, jotta saan sen nopeimmin pois alta: mulla oli näkyvällä paikalla kipeä finni. Tiesin, ettei niitä saisi puristaa, eikä se yleensä edes auttaisi mitää. Pahentaisi vain. Järkeäni vastoin kuitenkin puristin, ja voi ihanaa, kun sieltä tursusikin senttikaupalla ulos töhnää! Kyllä helpotti, ja kyllä oli tyytyväinen olo!
Noin, ällöin on kerrottu. Seuraavassa olin porukalla ulkona. Kaveri ojensi mulle pensaasta poimimansa viimeisen vadelman. Täydellisen ja mehevän. En kehdannut sitä ottaa, vaikka tarjottiin, ja vaikka olisin halunnut. Kieltäydyin ja kehotin kaveria syömään sen itse. Kohta huomasin, että tien toisella puolella oli pensas täynnä yhtä meheviä ja isoja vadelmia. Vau! En jäänytkään paitsi!
Viimeisessä unessa hain postia. Laatikko oli täynnä kirjeitä ja paketteja. Kaikille perheenjäsenille osoitettuja. Kaikki jotain yllätyspaketteja, joita en ollut osannut odottaa. Mm. paksu kirje Johanna Kurkelalta. Epäilin kyllä sen tulleen väärälle henkilölle, mutta jännittävää se kaikki silti oli! Mietin myös, että postissa on taidettu pihdata meille tulevaa matskua pidempään, ja nyt sitten oli tuotu kaikki kerralla perille. Unessa en vielä ehtinyt avaamaan posteja, mutta tunnelma oli iloinen ja innostunut.
Ihania unia, kaikissa jotenkin niin positiivisia fiiliksiä: helpotusta hankalilta tuntuviin asioihin ja siihen, miten kenties koen itseni ja uskon muiden mut näkevän. Uusia mahdollisuuksia sivuutettujen tilalle. Ja jotain odotuksen jännitystä, vaikken edes hahmota tarkalleen, minkä tilanteen suhteen koen sellaista tunnetta tällä hetkellä oikeassa elämässä. Kehotin toki mr Piitä laittamaan lottoa tänään, ties vaikka olisi enteillyt jättipottia. Hehheh.
Yksi uni muuten tuli vielä mieleen, sekin muka viime yöltä: Olin taas leirillä, niin kuin unissa usein. Missasin mulle kuuluvan juhlaillallisen, koska tuli aikataulullinen päällekkyys lasten iltaohjelman kanssa. No, siinäkin tilanteessa koin, että "molempi parempi", joten aika positiiviseksi jää tämä viime yön unissa nähty kattaus tämän hetken tunnetiivistelmästä. Hyvä näin. Vaikka monenlaista keskeneräisyyttä, riittämättömyyttä, totaalista keskittymiskyvyttömyyttä ja osaamattomuutta vielä usein (töissä varsinkin) koenkin, niin parempaa päin oon silti matkalla. Tuntuu, että alan hiljalleen saada voimavarani, kalenterini ja erilaiset tehtävät balanssiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti