Alkaa olla levoton olo. Sellainen, että mieli täpisee työmaata kohti. Levottomuus tekee olosta myös keskittymättömän. Toivon, että edellinen ope on jättänyt skarppiuden työpöydän ylälaatikkoon ja voin poimia sen sieltä itselleni vähän ennen töiden alkua. Jännittää hirveästi, miten kaikki lähtee käyntiin. Vähän on toki haikeaa ja pelottaakin, vaikka päällimmäinen fiilis on luottamus siihen, että kaikki sujuu hyvin.
En tiedä vielä, minkä luokan saan opetettavakseni. Mikä ihana tekosyy olla valmistautumatta. Jotenkin ajattelen, että ehdin saada paketin kasaan, kun alan elokuun aikana selvittää ja hahmotella uutta opsia ja omia suunnitelmiani tarkemmin. Oonhan riittävän oikeassa?
Kotona haluaisin saada taattua sujuvan perusarjen sillä, että inventoin lasten tavarat ja järjestän vaatteet. Ei oo muuten iisi homma. On monenlaista säilöä ja läjää, säästettäviä, kierrätettäviä ja käyttökelvottomia. Kaikelle pitäisi löytää oikea jatkosijoituspaikka ja kaapintäydennystäkin olisi hankittava ainakin ulkovarusteiden osalta.
Jostain se on tämäkin homma aloitettava, ja tänään oli helteiden peruunnuttua hyvä päivä ryhtyä pyykkihommiin. Kone on surrannut koko päivän. Pojan kaappi alkaa olla järjestyksessä. Seuraavana vuorossa pari muuta kaappia, ja veikkaan, että oma pääkin oikenee entisestään tässä puuhailun ohessa. Ja hyvä niin, sillä elokuuhan on jo aivan nurkan takana.
Kyllä! Ehdit jäsentää ja suunnitella elokuussakin. Tää heinäkuun lopun rentoudenetsintä jopa epätoivon vimmalla on kyllä joskus vähän hassua. Sit, kun on käynyt töissä sen ekan kerran, se lomarentouskin löytyy vielä. Tai mulla ainakin menee niin. Alkaako sulla soppari vesosta vai kuun alusta?
VastaaPoistaTuo lause rentouden etsinnästä on kyllä NIIN totta! Ja mullakin, vaikka oon ollut kotona monta vuotta, on sama tunne. Silloin, kun edelliseltä vanhempainvapaalta palasin töihin kesken lukuvuoden, ei vastaavaa oloa ollut lainkaan. :D
PoistaMutta kiitos tsempeistä! Ja tosiaan, mun sopparikin alkaa vasta vesosta, eli voin toki vedota siihenkin, jos en oo ekana päivänä suunnitellut vielä ihan kaikkea valmiiksi. ;D
Voi, mulla on vielä niin tuoreessa muistissa noi fiilikset viime syksyltä! Pari ajatusta niihin liittyen. Todellakin, jos ei tunne vielä oppilaita, joille suunnittelee tai saati sitten tiedä edes luokkaa, on ainakin mun mielestä mahdotonta suunnitella. Helpottais tietty aloitusta, jos olis suunnitelmat tehtynä, mutta ei voi mitään, kun ei vaan voi! Sit uuden OPS:n omaksuminen ja sisäistäminen vie varmasti vuosikausia niiltäkin opeilta, jotka on olleet jo vuosikausia töissä. Toisaalta sen soveltaminen käyttöön saattaa käydä hyvinkin kepeästi, jos sattuu olemaan tyyliltään muutenkin uuden OPS:n henkinen ope (kuten esim. itse koen olevani ainakin joissain asioissa). Kolmas juttu on se, että vaikka miten tulis työvuoden aikana niitä tunteita, että voi että mä kyllä tietäisin, miten tämäkin asia pitäisi hoitaa, mutta en nyt pysty kun en ehdi tai oo pystynyt valmistautua riittävästi etukäteen, niin sitten pitää vaan olla itselleen armollinen ja todeta, että ensi vuonna / toisella kerralla sitten! :) Hyvä siitä tulee! Nyt kun puuhailet niiden vaatekaappien parissa, niin laitapa omakin kaappi kuosiin - miten ihana tekosyy keskittyä vähän omaan pukeutumiseen, ja tuo kummasti positiivista energiaa työaamuihin, kun oman vaatekaapin avaaminen on ilon ja inspiraation aihe. :D
VastaaPoistaAah, tämä oli rivi riviltä niin helpottavaa ja huojentavaa luettavaa! Kiitos! Ja vain parani loppua kohden, oot nimittäin ihan oikeassa myös tuon vaatekaappiasian kanssa. Siitä inspiroituneena tyhjäsin juuri kaapistani siellä pisimpään seisoneet tylsät vaatteet ja nyt hingun alennusmyynteihin ostamaan työvaatteita. Ennen kaikkea sellaisia tähän hiusväriin sopivia. ;D Koska nyt on ollut aamuisin kiukkua mätsäävyden takia. Voisin kenties välttyä siltä, jos saisin pari uutta paitaa. ;) Marjapuuron väri houkuttelisi tukan kaveriksi. :)
PoistaVoi miten kiva kuulla, että ajatukset oli kivaa kuultavaa! Ja peukutan nyt kyllä ihan täpöllä tota sun vaatekaappihommaa, siitä se lähtee! :) Tollaset elämän pienet ilot muistuttaa, ettei kaikki kiva pääty töiden alkamiseen. Maejapuuron väri kuulostaa hyvältä ja sopivalta olemaan uusi #voimaväri! :D
PoistaKävin heti shoppailemassakin. :D Marjapuuronväriset paidat oli harmikseni väristä huolimatta muilla tavoilla huonoja, joten sellainen jäi vielä hankkimatta. (Miksi ostaa paksu neulepaita, jossa on 3/4-hihat? Terv. Täysvilukissa, eikä mikään 3/4-vilukissa. :D)
PoistaEhkä marjapuuroneule olisikin uusi lankakerhoprojekti?! Niin ja lankakerhossa muuten on tilaa! ;) Jos tuntuu, että pitää välillä päästä kotoa karkuun! ;)
Oih! Sieltä se syksy taas tulee uusin haastein! :) Se onkin hyvä järjestellä niitä asioita joita pystyy - kuten esimerkiksi juuri lasten vaatekaappeja. Toimii tavallaan terapiana. Tärkeinhän on että motivaatio on kohdallaan, sen jälkeen kaikki sujuu yleensä omalla painolla. Tsemppiä <3
VastaaPoistaNiinpä, silloin kun tuntuu, että on asioita, joita EI voi järjestellä, täytyy järjestellä sen sijaan niitä muita, joita voi. :) Tulee sellainen yleistunne, että homma on hanskassa, ja siihen tulevaan haasteeseenkin on sitten helpompi tarttua!
PoistaKiitos! :)