Nyt on vähän tyhmä juttu tämä seuraava.
Samalla oon harmissani ja suruissani, ja samalla nolostelen ja vähän itselleni hyväntahtoisesti hymähtelenkin. Syystä, että en pääse sinuiksi näiden hiusteni kanssa. Tein virheen. Tykkäsin maantienharmaasta. En yhtään kaivannut uutta väriä. Tai ainakaan tämäntyyppistä. En tiedä, mitä oikein ajattelin. Ja maksoikin ihan kauheasti. Eniten harmittaa, että oon kokenut tämän kerran aikaisemminkin turhantummaksi värjätessäni. Tosin siitä on jo kymmenisen vuotta, joten kerrankos kymmeneen vuoteen käy tukantummennusmoka.
Nyt toivon, että tämä purkaus pehmentäisi pettymyksen kovimman kerroksen pois ja jäljelle jäisi korkeintaan hapan huvitus. Koska oikeasti, tukkaahan tämä vain on. Pinnallista kaikki. Get over it and make it work. Sitä paitsi kuvissa ja punaisten vaatteiden kanssa näyttää oikeasti ihan kivalta. Kunnes silmiin osuu joku vanha kuva, jossa näyttää vielä kivemmalta... No, ehkä otan siis sata uutta sopeutumisselfietä ja testailen vaatekaappia uudelleen punabruneten näkökulmasta.
Mua niiiin naurattaa: olisin voinut itse kirjoittaa tämän tekstin noin 7 vuotta sitten. Mutta mun hiusmokat tapahtui tiheämmin, 3 vuoden sykleissä. (huom! mennyt aikamuoto: nythän mun päässä on jatkuva tekemättömyyden pehko, koska en vaan halua tehdä uutta mokaa. Taas. Eli mieluummin pidän tämän kestomokan. :D )
VastaaPoistaPahimman hiusmokan jälkeen 2003 olin niin turta, etten osannut edes sanoa kampaajalle "mä sanoin SUURIA KIHAROITA!! Ei lampaanpersuskäkkärää!!" vaan painelin sikamaisen hinnan maksettuani viereiseen pikaruokapaikkaan kiskomaan yhden kanaburgerin ja itkemään hetken huppu päässä, ennenkö olin voimaantunut niin paljon, että marssin SUORAAN seuraavalle kampaajalle ja pyysin tekemään ihmeen. Tee siitä jotakin muuta. Käkkärä pysyi. Mä käytin tosi paljon pipoa sen vuoden.
Olihan se käkkärä, voi herttinen aika. Ja usko tai älä, vakaasti vannottuani, etten IKINÄ enää ota kiharaa, mulla oli pian taas hennoissa haivenissani hirvittävä säkkärä. :D
Eikä muuten varmaan mene kauaa, kun teen taas sen kämmin uudelleen. :D Ja sitten lähtee kierre: latvat kuivaa, leikkaan pituudesta puolet, pian on polkka, pian kätsä poikatukka, joku villi väri ja taas kasvatetaan VUOSIA. Ja muistellaan sitä puoleen selkään ollutta suoraa ihanan tylsän väristä lettiä... :D
Että tsemppiä muutokseen tottumiseen ja myötätuntoa tästä suunnasta, been there, done that!! :D
-akka-
Mulla ei oo kans ollut tätä ongelmaa aikoihin, sillä oon käynyt kampaajalla viimeksi yli 2½ vuotta sitten. Ja sitä ennen edelliskerrasta oli varmaan yhtä kauan. ;D
PoistaTässä oon puntaroinut, että odotanko sopeutuvani, vai lähdenkö kikkailemaan. Sun kokemuksen perusteella arvelen, että lopputulos olisi jotain ojan ja allikon väliltä, joten liekö parasta vain odotella, että "kesto" haalistuu. Koska niinhän käy aina silloin, kun väri olisi JUST kiva. :D
Meinasin sanoa, etten yhtään muista sulla olleen säkkärää. Mutta ehken siis vain oo nähnyt sitä huppujen ja pipojen alta? :D Itsehän oon tunnetusti ollut aina säkkäräfani ja kertonut omistavani "luonnekiharat" jo ennen kuin tukkani oikeasti oli "luonnonkihara". ;D
:D siis sä et nähnyt sitä huivien tai pipojen tai jonku liiskavälineen alta. Ja se viheliäinen karva meni vielä kuivumaan ihan ruppanaksi: tukka näytti siltä, että "peruukki" on ollu merenrannassa tuulen ja auringon ja suolaveden kuivatettavana vähintään 50 vuotta. Ja sitten se on läntätty mun päähän. Se oli niin kuiva, että rouske vaan kuului, kun siihen yritti laittaa jotain muotoilutuotetta tai vastaavaa...
VastaaPoistaJärkyttävää on joskus, kun itte rakastaa jotain päähän runtattua väriä (niinku vaikka mä tykkäsin siitä mahonginpunaisesta NIIN mielettömästi), niin jälkikäteen kuvista tuota värivalintaa kummastellessaan ihmetyttää se, että miksi mä niissä näytän niin kelmeältä ja värikin aivan väärältä. Miksi se, josta tykkäs niin paljon onkin just se väri, joka saa irvistämään kaikille teinivuosien (ja myöhemmillekin) kuville.
Parturin täti halus joskus värjätä mulle mustaruskeat hiukset. Ruskeat. Mulle. Kaikki kehui, kampaajatäti tykkäs, mutta mä itte en... en menny värjäyttämään juurikasvua.
Mutta jotain tarttis saada...
-akka-
:D Kuulostaa loogiselta syyltä, miksi en muista kiharoita. ;D Ja totta tuokin, että joskus huomaa jälkikäteen, että eihän toi tukka/vaate/joku muu nyt ollutkaan ihan niin hieno, kuin miltä silloin tuntui! :D Katala muoti, kun saa meidät luulemaan milloin mitäkin hienoksi! :D :D
Poista