Riehumis- ja saunomisleikkejä

Oon ollut kuluneet kolme päivää yksin lasten kanssa kotona. Vaikka päiviin on mahtunut ihan käsittämätön määrä parin uhmaikäisen raivokohtauksia (ihan yötä myöten), niin myös hauskoja juttuja ja mm. erittäin kivat vierailijat.

Palkitsevaa on ollut myös huomata, miten lasten leikit sujuvat pienillä muutoksilla aikaisempaa paremmin: poliisina valvon ja odotan tarkkana hetkeä, jolloin pojat (oma ja naapurit) alkavat villiintyä ja erotan leikkijät toisistaan. Pojat jatkavat riehakasta hirnuntaansa toisaalla ja tytöt rauhoittuvat seesteisiin roolileikkeihin leikkimökkiin tai barbielaatikolle. Enkä tarkoita nyt alleviivata mitään sukupuolisidonnaisia stereotypioita, vaan ihan huomioitani lapsilleni (ja heidän ikävaiheilleen) ominaisista leikeistä. Jos isompaa riehuttaa, on 100 % varmaa, että meno yltyy riidaksi viimeistään viidessä minuutissa, jos seuraksi yritetään uhman riivaamaa siskoa. Riehuntakaveriksi takaa-ajoihin ja paineihin sopii huomattavasti paremmin oman ikäinen naapurin poika.

Ja sitten ne samat riehujat ja tyhmänpuhujat toisena hetkenä ovatkin ihan isoja jätkiä. Eilen illalla esikoinen keksi lämmittää saunan itselleen ja naapurin pojalle. Teki tulen pesään ja lämmitti tärkeänä melkein tunnin (vahdin kyllä puiden lisäilyä). Löylyttelivät sitten 45 minuuttia. Saunan seinän läpi kuului rauhallista juttelun ääntä ja jampat vilvoittelivat tulipunaisina moneen kertaan terassilla. Kuin miehet konsanaan. Viittä vaille 7-vuotiaat...

En oikein ymmärrä, miten tämä aika menee näin nopeasti... Enkä nyt siis puhu näistä kolmesta päivästä, ne ovat olleet oikeinkin pitkiä, mutta nämä vuodet äitinä...