21.3.2017

Pikku hiljaa pelikavereiksi




Yksi, mitä odotan,  on lasten kasvaminen pelikavereiksi mun lempipeleihin! Trivial Pursuit ehdottomasti EI kuulu niihin lempipeleihini, mutta hauskaa meillä oli. Sääntöjä sovellettiin pikaisemmiksi (joka ruudusta voi saada kakkupalan ja värien suhteen ei oo niin nuukaa) ja tässä perhepainoksessa on erikseen kysymyspakat lapsille.

Ihan huippua huomata, että iskän kanssa luetut Aku Ankat ja äänikirjana kuunnellut Kalevalat ja Kunnakset on lisänneet yleissivistystä niin, että neljävuotiaskin tiesi vastauksen mm. Kalevalan taikamasiinakysymykseen ja kuusivuotias osasi vastata, kenet Väinämöinen lauloi suohon. Pitääpä muuten ottaa noita kysymyksiä automatkoille, ihan varmasti innostuisivat sellaisesta autoilupuuhasta!

Mistä tuli mieleen, että meillä oli ala-asteella näitä kortteja luokassa, ja niitä sai tuntien alkua odotellessa lukea. Sieltä on jäänyt mieleen, että intiaaneilla ei kasva parta. Tiesittekö?

Tämän pelin hävisin, muuten.



2 kommenttia:

  1. Uskoitko? Ton partajutun siis.
    Lasten tiedonjano ja kaikenlainen imukyky on ihmeellinen juttu. Mun kolmivuotias veljentyttö on selittänyt mulle juurtajaksain jo parikin kertaa, mitä yö ja päivä tarkoittavat ja mistä ne johtuvat. Oikein. "Keehossa on keeottu."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo uskoin tähän päivään asti ihan kyseenalaistamatta! 😂 Pikainen googlaus vahvisti sen verran, että "intiaaneilla parran kasvu on usein heikkoa". 😄

      Ihmeellisiä nuo ipanat, kun niillä jää kaikki mieleen! 😍

      Poista