Eilen vietettiin pienen painostuksen alaisina keskimmäisen tokanimen nimipäivää. Välttelin aikani hömpötystä, sillä arvelin äityvän riidaksi ja pelkään johtavan "mulle kans" -vaatimuksiin. Koska sellaista meillä nyt tuntuu kaikki viimeaikoina olleen noilla 6- ja 4-vuotiaalla. Oikein sellainen kierre on meneillään tästä. Luuloistani huolimatta kekkerit, joihin yllätyksekseni intouduin, olivat hauskat, höpsöt ja lämminhenkiset. Oikeastaan oikein hyvää harjoitusta tämä oli sekä keskipisteessä olleelle, että siitä pois joutuneelle.
Eli meillä on nyt ollut pinnalla aihe "vertailu". Isommilla sisaruksilla on keskenään melkolailla samat velvollisuudet ja oikeudet. Usein tehdään "kivoja juttuja" porukalla ja toisinaan pääsevät sitten yksin hauskuuksiin. Kiukkuhan siitä toiselle tulee ja riita siitä, kummalla on ollut kivempaa. Ensin rehvastellaan omilla kivuuksilla ja sitten itketään, kun toisella oli kivempaa ja itellä tuntuukin yhtäkkiä olleen ihan tylsää siellä ihanassa uimahallissa tai elokuvissa. Jos toinen on vaikka saanut sillä aikaa donitsin.
Oon tarkoituksella yrittänyt välttää sitä, että toisin joka kauppareissulta väkisin saman verran vaatteita kaikille tai että jokaisen kokema kivuus pitäisi välittömästi korvata toisellekin jotenkin. Yrittänyt lohduttaa, että kateuden tunteita voi tulla, mutta niissä ei kannata alkaa velloa. Sen sijaan toisen ilosta voisi tuntea itsekin iloa. Ja että kukin saa hauskuuksia kyllä vuorollaan, eikä niitä tarvitsisi laskea tai vertailla.
Liian kovia vaatimuksia pienille mielille? Ei kummakaan, jos pienen on vaikea käsitellä oikeuksien, epäoikeudenmukaisuuden ja kateuden tunteita, kun isoillekin ne on vaikeita. Ja sitten jäin miettimään näin vaalilupausten ja tasa-arvokeskustelun alla asiaa isommassa mittakaavassa. Kyllä me isotkin vaaditaan. Mullekin etuja, kun tollakin on. Tasapuolisuus ennen todellisia tarpeita, vai kuinka? Ja onhan tasa-arvo ihan itsestäänselvä tavoite yhteiskunnassa. Mutta mitä kaikkea sen pitää oikeastaan tarkoittaa? Yhteiskunnassa? Sisaruksilla? Parisuhteessa? Vaikka meilläkin on esimerkiksi mr Piin kanssa aamuvuorojärjestelmä, on silti sanomattakin selvää, että työuupunut, raskausväsynyt tai ahdistunut saa ilman velan tunnetta nukkua mahdollisimman paljon. Se saa, joka tarvitsee. Se lähtee tuulettumaan, jolla on hinku ja mahdollisuus. Ei tarvi laskea vuoroja. Paitsi kiukuspäissään joskus.
Pitäisikö lasten kanssa pyrkiä rauhaan sillä, että luvattaisiin aina kivaa toisellekin? Ettei turhaan vaadittaisi jaloja taitoja, jotka aikuisiltakin usein puuttuu? Toissapäivänä saarnasin teemalla "älkää valittako ja iloitkaa toistenne puolesta". Olisiko sittenkin pitänyt juistaa ilosanomaa, että "sinun kanssa tehdään varmasti jotain muuta kivaa myöhemmin"? Olisi. Julistin sitä kyllä sittemmin. Harmi, ettei ekaa saarnaa saa enää pyyhitttyä pois tai edes tiivistettyä ymmärtävämmäksi.
Äh, miksi tämä kasvattaminen menee niin tunteisiin ja on ajoittain niin vaikeaa?
Miten te toimitte sisaruskateuden kanssa? Entäs meneekö teillä parisuhteessa kivuus ja irtiotot tasan?
Meillä on ollut sisaruksien väliset kateudet yllättävän vähissä. Muistan olevani paljon kateellisempi ite lapsuuden aikana. Voi olla että se on kun ne on AINA yhdessä (kun pidetään kotikoulua), niin niitten on pakko sopia kun ei kukaan jaksa tapella koko ajan. (Mutta ne on aina ollut tosi hyviä kaveria toisensa kanssa). En mä muista viimeistä kertaa että olisimme tehnyt jotain mukavaa vain yhden lapsen kanssa. Ilona nauttii tulla mun kans joskus yksin mukaan kauppareisulle, mutta Felix ja Tuomas ei siitä välitä. Felix tuli vähän kateelliseksi kun meille tuli kylään hyvä kaveri joka toi paljon tuliaisia, ja se luuli että hän sai vähemmän lahjoja kun toiset. Niin mä pidin vähän saarnaa että nyt pitää olla vain kiitollinen että sait näin paljon hyviä juuttuja, ja ei saa laskia ja verrata, ja joskus voi olla että sä saat enemmän ja toinen saa vähemmän. Ja Ilona oli hiljattain vähän kateellinen kun me ostettiin pojille uudet kumisaappaat ja ei hän tarvinnut. Niin mä muistutin että sillä oli hienot saappaat kotona, ja että mä olin just ostanut sille uuden kevättakin. Ja että sitten parin kuukauden päästä ostetaan kaikille uudet juoksu- ja kesäkengät. Kyllä mä uskon että molemmat ne sun saarnat oli aivan paikallisia. Ja kyllä aikuisetkin pitää harjoitella olla onnellinen toisen ilosta! Uskon että tuo voi olla helpompaa jos alkaa sen jo lapsena.
VastaaPoistaJoshin kans ei pidetä lukua ollenkaan että kenellä on ollu enemmän kivuuksia. Oikeastaan mä oon ainut joka lähtee säännöllisesti mihinkä ite, kun on joskus pakko päästä talosta pois. Ja se ei oo edes mitään kauhean mukavaa... menen päämääräisesti vaan ruokakauppaan! Joshin ulkopuolinen tuulettaminen tapahtuu töissä. Meillä on vain sellainen elämänvaihe menossa tällä hetkellä!
Kuulostaapa ihanan rennolta ilmapiiriltä ja kypsältä käytökseltä lapsilla! Tää on varmasti osittain perusluonnekysymyskin: nää meidän vekarat on niin tulistuvia! 😂 Eka reaktio tulee aina niin isona, ja kaveri tarttuu reaktioon yhtä välittömästi ja isosti. Toki tässäkin on ajoittain eroja (koko perheen hyvinvoinnin tila näkyy selvästi näiden tilanteiden sujumisessa) ja isompi varsinkin osaa jo välillä katkaista käytöksensä. Ja keskimmäisellä taas jotenkin tuntuu olevan luonnostaan edes hitusen verran enemmän sellaista periksi antamisen taitoa ja ihan sama -asennetta. Eli pidetään peukkoja, että tilanne hellittäisi taas.
PoistaVähän jännittää, millaiseksi tuo pienin kehkeytyy, kun monesti hyssyttelen isompiakin antamaan sille periksi, kun sillä lailla saan ympäristöä rauhoitettua. Pitää olla tarkkana, ettei siitä kasva kunnon pomottaja! 😊
Nooo, ei ole aina rentoa täällä! Ha! Kateellisuus ei ole ollut meillä niin iso ongelma (ja toivottavasti pysyy niin), mutta kyllä meillä riittää hyvin toisen moisia kasvatus ongelmia. Meidän lapsilla on kaikilla voimakkaat tahdot, ja isoot äänet. Kyllä täällä tulee tappelua ja kiusaamista aivan tarpeeksi. Ja kyllä mä murehdin että mitä tuosta ja tuosta tulee kun ne kasvaa isoiksi. Ensimmäinen kun se on usein niin itsekäs. Toinen kun sillä on joskus niin iso kiukku. Kolmas kun se tykkää kiusata. Neljäs kun mä teen samaa kun sä teet nuorimman kans, että tulis vain hiljaisuus. 😄
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista