Mä niin tykkään, kun kotona saa käyttää just sellaisia vaatteita, kuin haluaa. Palelluin aamun taksitolppalenkillä, joten sisälle päästyäni puin kylmänestolääkitykseksi villasukat, villahousut, merinovillapaidan ja pörrövillatakin. Nyt on pehmeä, karvainen, lämmin ja tunnelmallinen olo. Kultaiset lehtikorviksetkin laitoin muuten ihan tarkoituksella alleviivaamaan rötväysasuni viimeistellyksi. Vaikka näytänkin juuri siltä, kuin mökkihöperöitynyt kotiäiti voi vaan näyttää. Vähän kyllä pelkään sitä hetkeä, kun mut kaapataan johonkin muuttumisleikkiohjelmaan ja esitellään kaikelle maailmalle mun nolot arkilookit. (Siksi teenkin sen itse täällä. Teen toiset aseettomiksi.) Sitten mut puetaan siellä järkeviin vaatteisiin ja värjätään tukka, joka vuosien odotuksen jälkeen näyttäisi alkaneen haalistua. (Onko omituista toivoa harmaantumista?)
No joo, tajunnanvirtatekniikalla sujuvasti aiheesta toiseen: Puhuttiin lapsen kanssa kateudesta. Eri mielessä tällä kertaa, kuin siinä taannoisessa sisaruskateusasiassa. Yöllä sille ei uni tahtonut tulla, kun mieleen puski kavereiden omistamat aarteet, jollaisia itsellä ei ole. Jokaiselle vanhemmalle tuttua "kaikilla muillakin on" -virttä kuullaan siis säännöllisesti tässäkin talossa.
Pohdittiin kateutta paljon, mutta sanat haparoivat äidillä. Sillä onhan kateus meille isoillekin vaikea tunne käsiteltäväksi. Toivoisin voivani opettaa, että kateus on normaali ja sallittu tunne. Mutta sen voi antaa mennä toisesta korvasta ulos, sille ei kannata antaa valtaa. Ja ettei mitään kannata hankkia kateuden takia, vaan pitää tietää, mitä haluaa ja toivoo ihan vain itsensä takia. Kerroin myös kateuden olevan yksi niistä möröistä, jotka ajatusmaailmassa napsivat välipalaksi elämän pieniä iloja. Ettei sille saa antaa sellaista mahdollisuutta siellä päässä. Tasapainottelua vaatii meiltä aikuisiltakin, että osataan pitää kateus kurissa. Kateus on se, mikä saa meidät puhumaan rumasti toisista ja vähättelemään sitä, mitä meillä itsellämme on. Se voi tehdä vihaiseksi ja katkeraksi ja ainainkeriankeisiksi. En tiedä, kuinka moni valittajaihminen, äärikriitikko tai hapannaama löytäisi käytöksensä taustalta pienillä teoilla nitistettävissä olevan kateuden.
Koulutetaan Kateus-mörkömme kilteiksi. Se mörkö voisi ruotuun laitettuna olla sellainen hyödyllinenkin kaveri, joka auttaisi meitä näkemään toisten ihmisten kokemat ilot ja omistamat aarteet ja iloitsemaan niistä itsekin. Siitä ensin puraisevasta pienestä kateuden tunteesta huolimatta.
Minä kans haaveilen harmaantumisesta. Tai oikeastaan oon vielä vähän epävarma haaveeni kanssa. Perintötekijät kun ovat kahtalaiset: äitin hiukset olivat tuuheat ja sieltä täältä harmaat. Ja ne harmaat hiukset olivat erityisen paksuja hiuksia. Isän ja isänisän (ja isän tädin) hiukset taas ohuenohuet ja harmaantuneena valkoiset ja seitinohuet. Lisään pottiin tätini äidin puolelta. Harmaat hiukset ovat säkkärät ja paksut. Niin että toisaalta haluaisin harmaat hiukset, mutta jos häviänkin tässä hiusarvonnassa ja saan ohuet, säkkärät, katkeilevat ja vitivalkoiset hiukset. Olisin Einstein! Vaan eipä tässä paljoa voi. Kulmakarvat kun ovat harmaantuneet jo monta vuotta. Aion ottaa vastaan juuri sen hiustyylin, kun saan. Tai ryhtyä huivimummoksi!
VastaaPoistaOo, kohtalotoveri harmaahaaveilussa, jee! En oo ennen muita tavannutkaan!
PoistaMun harmausidoli (ja idoli monessa muussakin) on mummini, joka kertoo alkaneensa harmaantua jo kolmekymppisenä. Mulla on radikaalisti tukka (lasten vai iän myötä?) karhentunut ja kihartunut. Odotan vain vielä värin kaikkoamista, niin oon ihan pörhelömummo! :D Voi olla, että sitten en tykkääkään tilanteesta. Saa nähdä. :D
Sulle voisin kuvitella sellaiset hopean harmaat kutrit, ooh! Tai kullanharmaat, tiätkö? Ja harmaat kulmakarvat, ooh, hauskaa! :D
Niin hyvät ja viisaat ajatukset kateellisuudesta. Mä käytän näitä sanoja (englanniksi) sitten seuraavalla kertaa kun lapsille tulee kateellisuus vastaan. Ja muistutan itseäni myös, kun kateellisuus iskee.
VastaaPoistaTykkään nousta villahousuista kans! Vaan jos täältä sais sellaisia!
Musta tuntuu, että meillä varsinkin esikoiselle aukeaa nämä "visuaaliset" tulkinnat tunnemaailmasta hyvin. Kateusmöröt, pelleilylaatikot ja ilon kamiinat. 😊 Samoin, kuin mulla itelläkin ne puhuttelee vahvimmin. Kiva, jos niistä voisi olla teillekin jollain kertaa apua! 😊
PoistaVillahousut on kyllä hauskat, tykkään itekin! 😊