Instassa jo näytinkin uusimmat sukkani! Näistä löytyy monta asiaa, joita en oo ennen tehnyt: pitkät villasukat, aiempaa monimutkaisempi neulemalli (mitä se ei kyllä lopulta ollutkaan), pyöröpuikoilla neulominen ja tiimalasikantapää. Kaupasta lähdin ostamaan vaaleaa harmaata. Jostain ihmeen vinksahduksesta johtuen otin sitten kuitenkin keltaista. Koko projektin ajan inhosin väriä, nyt se taas menettelee. Mutta ehkä seuraavaksi sitten neutraalimpaa taas?
Arki jatkuu. Vähän viimepostausta rauhallisemmin. Tosin rauhallisuus on suhteellista kolmilapsisessa perheessä. Keskimmäinen on oppinut jonkinlaisen ärrän ja mulla on naurussa pidättelemistä, kun sen koko ääni muuttuu niissä sanoissa, joissa koittaa sitä käyttää. Kuulostaa joltain paristokäyttöiseltä papukaijalta. Mun mielestä oikein osuva kuvaus, mutten nyt tiedä, saatteko kiinni, aahhahaa! Pienimmäinen riisui tänään omatoimisesti yövaatteensa ja vaippansa ja kakkasi lattialle. Hopsan. Isoin lasketteli eilen laskettelukeskuksen isoissakin mäissä kuin vanha tekijä. Itse kiljuin rinteen pohjalla, että "HIDASTA, HIDASTA!!", enkä tajunnut, että se ilmeisesti tiesi, mitä teki, kun kurvasi hurjana ohitseni. Ohhoh. Elämä on niin kummallista ja nopeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti