Mitä sen torstain nyt pitikään olla täynnä?

Jos maanantaiaamu soljui sikahyvin, niin torstai on kyllä ollut epätoivoa täynnä.

Hienosti alkanut aamuhiippailu päättyi ulko-ovella saatuun kilariin, jonka seurauksena koko talo heräsi eskaritaksille lähtevän jytinöihin klo 06:57. Saattelumatkalle en ehtinyt pukea kunnolla, joten pikkuisen liian suuri kenkä hinkkasi paljaan jalan päälle puetun villasukan kanssa reiät molempiin kantapäihin.

Kotiin päästyäni ja aamukahdeksaan asti sinniteltyäni tuntui, että alkaisi nyt riittää tämä torstai jo. Sain kuitenkin kivoja lisähommia, kun pienin heitti posliinilautasen kivilattiaan. Imuroin. Tytöt menivät omaan huoneeseensa. Pienin oli imuroinnin aikana tyhjännyt ja rikkonut täyden kosteuspyyhepaketin lattialle. Etsin pyyhkeille purkin. Kantta hakiessani siirtelin tavaroita, mm. "jonkun" jättämää makaronipussia. Itsehän suljen avatun pussin pussinsulkijalla. Mutta "joku muu" oli jättänyt pussin alassuin laatikon rojujen päälle. Joten tuli sitten tyhjättyä pussin sisältö pitkin keittiötä. Ei se mitään, minähän nautin siivoamisesta. Tänään varsinkin.

Olotila on saanut vettä myllyyn pitkin päivää kulminoituen klo 14:40 jäätävään raivohuutoon ja lattialle heittäytymiseen. Klo 14:45 saapui nuohooja. Jäin vain miettimään, että olikohan ollut ovella jo aikaisemmin, mutta jättäytynyt taktisesti odottelemaan hetkeksi.

Eilen lankakerhossa opin hienon sanan. Naapuripöydästä kuultiin. Siihen tiivistyisi tähänastisen päivän olotila. Harmi, että vain 3 ihmistä lisäkseni tietävät, mistä sanasta on kyse. Muut saavat tällä kertaa vain arvuutella...