Terkkuja Marimekon sovituskopista

Reissullamme piipahdettiin Raumalla. Muut kävivät syömässä, mutta minä tankkasin ruoan sijaan virtaa kiertämällä pikaisesti pari suosikkikauppaa. Maailman paras Marimekko-kauppa on Koti-Vakka. Nytkin löysin alehyllyistä vaikka mitä sovitettavaa. Marimekossa kuuluu ehdottomasti sovittaa niitäkin vaatteita, jotka henkarissa näyttävät hassuilta. Ja vaikka ne päälläkin vielä näyttäisivät sellaisilta, niin silti ne jotenkin simppelisti vaan toimivat.

Sovittamistani vaatteista olisin halunnut ostaa kaikki, mutta yksi oli yli muiden, ja sen saadessani pystyin luopumaan toisista. Nuo yllä esittelemäni superpehmeät velourhousut, HIMA-nimiset. Ah. Pelkäsin ensin, että jäävät ylihintaisiksi kotihousuiksi, mutta peloista taitaakin toteutua se seuraava: käytänkin näitä ehkä kaikkialla. Tänäänkin hammashoitolassa, jossa rimmasin verhojen kanssa. Ja kyllä, mun housuja vilkuiltiin. Minä sen sijaan olin vaatevalinnastani ihan yhtä itsevarma, kuin muutkin kuviollisissa velourlökäreissä kulkevat. (Eli kolmevuotiaat.)

Muita sovituskopin suosikkeja olivat villapaita, joka näytti niin ällöttävältä, että oli ihan mahtava. Onneksi oli sen verran pistelevä ja kuuma (ja superaleista huolimatta kallis), että luopuminen oli helppoa. Toisessa kuvassa jalassa on tummansiniset velourhousut, joita puntaroin noiden ostamieni ohella. Mutta päätin räväyttää. Pitkää yöpaitaa haaveilin myös, ja kokeilin valitsemieni housujen parina myytävää olomekkoa. Sekin kyllä oli aika valloittava, mutta jäi toistaiseksi kauppaan. (Jotenkin pakko pitää tuolla lauseessa tuo sana "toistaiseksi", vaikka tiedänkin, ettei tässä nyt oikein ole uusia ostotsäänssejä tulossa.) Pisarapaidasta olisin pitänyt enemmän, ellei se olisi muistuttanut tällä hetkellä pelkästään Ymmistä.