Vaikka olisi ollut ihan kiva nukkua tänään vähän myöhempään, ei kuitenkaan ollut kaikkein pahin vaihtoehto kiskoa sängyn viereen tepsutellut kolmevuotias kainaloiseksi seitsemältä ja sietää tunti torkun rajamailla mutinaa, höpinää, (vähän kitinääkin,) kiemurtelua, peiton varastelua ja teräviä kyynär- ja kantapääiskuja. Ja siitä sitten siirtyä Pikku Kakkosen verran sohvalle lojumaan, sen kolmevuotiaan lisäksi Pikkiriikkinenkin kainaloisena.
Viikonloppuaamuissa on taikaa. (Vaikka kyllä arkiaamuihinkin tuo merkittävää uutta hohtoa se, että aurinko heräilee edes suunnilleen samoihin aikoihin, kuin me.)
Toi isompi lapsista on innostunut Putouksesta, mutta eihän se oikein lastenohjelma ole... Koska itse halusin sitä vilkuilla, annoin noidenkin katsoa ekaan mainoskatkoon asti. Ja totesin, että idyllisemmin olisi ilta päättynyt, jos oltaisiin suljettu telkkari Avaran luonnon jälkeen. Putous kirvoitti muun muassa hämmentyneen kysymyksen, että "tietääkö toi esittelijä, että sen pylly näkyy". Niin... (Vaikka olihan se aika hauska...)
 |
| Lauantaitöllöttelyä |
Ja eilen osui ihan huikee arpaonnileisson kohdalle, kerron siitä vaikka lisää, kun voittoni kulkeutuu kotiin asti, hihii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti