Punastuin

Jos ootte nähneet sen blogeissakin kiertäneen Äiti koneella -pätkän (Siskonpeti-ohjelmasta), niin totuus tämän tekstin takaa olisi vähän vastaava. Tällä nimenomaisella kirjoitushetkellä on jo aika rauhallista, mutta näissä kulisseissa, joista aion nyt tietoisesti antaa vähän totuutta hempeämmän kuvan, kuohui hetki sitten oikein urakalla. Taas. Illat on olleet viime viikkoina aika kauheita. Pinna lyhenee päivä päivältä.

Mutta niihin hempeämpiin mennäkseni. Meillä kävi tänään töissä yksi Nuori Mies tietokoneita fiksaamassa. Niin kuin aina vastaavissa tilanteissa, työporukan ryhti parani samalla sekunnilla, kun ovesta astui sisään Mies. Tai ainakin oma ryhtini, ja siitä vedin hyvin yleistävän johtopäätöksen, että varmasti muidenkin. Punastuin korviani myöten (ja taisin kysyä vieruskaverilta hihitellen, että käyks toi usein täällä). Se oli omani, se mies. Ja aiheuttamastaan reaktiosta päättelin, että ois varmaan sittenkin ihan kiva nähdä sitä joskus jossain muuallakin, kuin kotiympäristössä, sehän näytti ja kuulostikin ihan eriltä. Paljon kiinnostavammalta, kuin täällä kotona, missä ollaan valitettavan usein vain pyykin pesijöitä, pöydän pyyhkijöitä, vaipan vaihtajia ja illan viimeisen telkkarivuoron varastajia.

Joten hei, Sinä Nuori Mies, jos tunnistat itsesi, niin treffikutsuja oottelee yks rouvasihminen.

Vaikka tämäkin on tietysti ihan liikkis näky, niin kieltämättä vaihtelukin virkistäisi.