Rönsyilyä, vaahtosammuttimia ja yölintujen laulua

Onpa levoton olo. Oikein ihmetyttää. Jäin mielestäni niin hyvässä kondiksessa kesälomalle, ja sain lomamoodistakin kiinni aika kivasti! Nyt kuitenkin on alkanut mieli mennä ylikierroksilla. Luulen, että se liittyy kontrastiin, joka on tämänhetkisellä arjella ja kuluneella vuodella, jolloin paahdoin töissä pitkää ja runsashommaista päivää. Nyt voisin helposti olla koko päivän melkein tekemättä mitään. Mies tykkää hoitaa ruokahommia ja lapset viihtyvät ja pärjäävät tosi kivasti omissa puuhissaan. Itse kuljen vähän levottomana ja silti lopen uupuneena ympäri taloa etsien hommia ja tekosyitä niiden tekemättä jättämiselle.

Öistä on tullut huonoja. Osin johtuu varmasti tuosta pienimmäisen kuivaksi oppimiseen liittyvästä yösekoilusta, jota jo valmiiksi illalla odotan ja jännitän. Puolen yön aikoihin alan vilkuilla kelloa ja mikäli onnistun nukahtamaan ennen kiekumisia, säpsähtelen rasahduksiin ja jämähdän kuuntelemaan ulkoa kuuluvaa ulinaa. Uuttukyyhky? Sepelkyyhky? Joku pöllö? Joku muu? Nousen kurkkimaan ikkunasta. Ääni lakkaa, joten otus varmaan näkee mut, mutta minä en sitä. Menen sänkyyn, ja taas ääni kuuluu. Pidätän hengitystä, että kuulen kunnolla. Ääni on tuttu monelta yöltä. Kuuntelen youtubesta pari ääninäytettä ja selaan lintusivustoja ja keskustelupalstoja yöllä ääntelevistä linnuista. Ja metsäneläimistä toki muutenkin, kun siinä kivasti silmiin osuu hurjia kokemuksia huudoista metsässä. Itsekin mietin toissapäivänä, että mitenköhän hirvi ääntelee, kun metsästä kuului rauhallista rasahtelua ja hörähdys. Ajatus harhailee ja karkaa hallitsemattoman kauas. Mutta edelleen on siis yö, ja kuuntelen sitä lintua. Kirjoitan ylös: "Vuh, vuuh vuh. Vuh. Vuhvuh. Huhuilee matalemmalta ja verkkaisemmin, kuin videon kyyhkyt." Klikkailen auki pari lintukaraokevideota. Tosi hauskoja. Niistä saisi jonkun hauskan seurapelin aikaiseksi juhannukseksi. Yritän hiljaa laulaa mukana mustarastaan laulua. Heh, aika hauskaa. Kello on yli yksi, ja kai sitä voisi alkaa nukkua, kun muutkin näköjään nukkuvat... Herään toki pian uudelleen kuuntelemaan taloa, ja kappas, nyt se lapsikin sopivasti heräsi. Sinkoan pissattajaksi, sillä tämähän oli se tärkeä tehtävä, mitä olen koko yön odottanut. Siinä se pieni sekoili tovin pissa- ja yöhöpinäkiukkujen kanssa. Sain säädettyä kaiken niin, että itku ei yltynyt paniikiksi niin kuin useimmiten. Hyvä minä. Olo on kuitenkin jännittynyt, lapsen sängystä kuuluu vielä ajoittaista vingahtelua. En halua vielä nukahtaa, koska unesta on inhottavampi lähteä uudestaan hoitamaan lasta, kuin hereiltä. Peittoni alla alan miettiä lukutreenejä ensi syksyksi töihin. Pitäisinkö sellaisia tiistain viimeisellä vai toiseksi viimeisellä tunnilla? Kuinkas mulla olikaan siinä apukäsiä luvassa? Keiden kanssa kokeilisin minkäkin tyyppisiä tehtäviä? Mitä muut tekisivät sillä aikaa, ettei kukaan putoa tärkeiltä kärryiltä, mutta edettäisiin kuitenkin sopivaa tahtia? Joo, pitääkin ottaa kaikille sellaiset isot vihot, johon kootaan kivoja tekstejä, tehtäviä ja tsemppejä. Voi miten kivaa siitä tulee! Kaikki varmaan innostuvat tosi paljon lukemisesta! Äh, pakko ottaa puhelin vielä esiin, että saan kirjoitettua muistiin suunnitelmani ja ehkä saisin vihdoin taas nukuttuakin. Hampaita kiristää. Oon valvonut yli tunnin pissasekoilun jälkeen, kello on yli neljä. Tuntuu muuten vähän huonolta. Onkohan mulla rytmihäiriöitä? Apua, varmaankin on. Tai jotain muuta tosi vakavaa. Varmaan joku aivoinfarkti, sekin vois tuntua tämmöiseltä oudolta ensin. Hui, taidan kuolla tähän paikkaan, löytävät aamulla ruumiin sängystä. Menee vähän kesäloma perheellä pilalle.

No, järjen ääni minussa sentään oli vielä hereillä (yleensä häntä ei öisin näy eikä kuulu) ja sanoi höperölle mielelleni, että kuoleminen varmaan vaatisi vähän jotain isompia oireita, kuin valvotun yön mukanaan tuoma heikotus ja ahdistus. Mutta viimeistään nyt tiedän, että taidan olla minäkin aika loppuun kulunut työvuodesta. Ja vaikka ymmärrän ihmettelyt ja piikikkäät kuittailut opettajien pitkistä kesälomista, niin kyllä tässä todellakin tekee tiukkaa, että kesäloman saa riittämään palautumiseen. Työ on niin intensiivistä metatöineen ja ympärivuorokautista välittämistä, että sen tekemistä on vaikea lopettaa vielä juhannusta edeltävän viikon tiistaina klo 03:30. Pari yötä sitten näin unta, että yritin koulupäivän aikana selvittää isoa riitavyyhtiä, joka paisui koko ajan, mutta joka olisi vain tarvinnut aikaa läpikäymiseen. Mut haettiin siitä selvittelystä kesken kaiken vihaisina johonkin opettajien yhteiseen "tärkeään" juttuun, joka oli lopulta joku vitun tietovisailu, eikä mulle löytynyt edes omaa kynää. Kyselin, että kenen ryhmässä oon, ja kollegat oli sitä mieltä, että mee johonkin vaan, ei näitä vastauksia kukaan edes tarkista. Mutta hirveän tärkeää se osallistuminen oli, ja meni sen riidan selvittämisen edelle, siis paikalta puuttuvan ylemmän tahon mielestä. Mainittakoon vielä, että unen koulu ja ihmiset olivat täysin kuvitteellisia, mutta kaikki kyllä kuvasti hyvin sitä turhautumisen tunnetta, jonka vesotkikytpalaveritraportitlomakkeet aiheuttavat viedessään aikaa ja voimavaroja siltä kaikkein tärkeimmältä: kohtaamiselta.

Eli että stressaa nyt vähän, näin oudosti kesken leppoisan loman. Mutta tiedättekö, että jooga ihan oikeasti auttaa. Jo pari päivää pää ja keho on sitä selvin sanoin pyytänyt, ja kun tänään tarjosin itselleni tuokion venyttelyä, kuulostelua ja hengittelyä upealla rauhoittumispaikallani metsän ääressä (eli uudella ihanalla terassilla), kulki happi sisään ja ulos tasaisemmin ja olo oli monin tavoin itsetietoisempi ja -varmempi. Treeniä saaneiden jalkojen tutina tuntui kivalta vaihtelulta mielen tutinalle. Nyt pitää siis vain sammutella vaahtosammuttimella pieniäkin tulipalonalkuja, kuten eräs toinen uneni mulle kesäloman alussa kertoi. Eli ottaa vakavasti pienetkin väsähdykset ja hoitaa ne kerralla pois päiväjärjestyksestä, ettei liekit tartu kuivaan metsään ympärillä. Se ei ole liioittelua, vaan se on viisautta, vaikka unessa nolostelinkin käytettyäni kokonaisen vaahtosammuttimen pieneen roskispaloon.

Kylläpäs rönsyilee. Kappalejaotonta tajunnanvirtaa, jota en itsekään jaksa oikolukea. En pysty keskittymään.. En pysty lopettamaan... Pitäisikö vielä googlata niitä lintujen ääninäytteitä....?

Kainalopäiväunilla toinen edellisyön kukkujista nukkui ja toinen kiristeli poskilihaksiaan ajatustensa keskellä.