Huoh... Loman aloituksen karsea kaaos. Ensimmäisenä vapaana arkena lähdettiin muiden toiveesta mökille, mikä herätti mussa alkukantaisen ja mustavalkoisen "me ei tehdä koko kesälomalla mitään mun valitsemaa ja mua rentouttavaa" -illuusion.
Tultiin yöksi kotiin, ja tänään lapset ovat vain tapelleet ja vinkuneet, että pitäisi keksiä niille tekemistä. Tätäkö koko kesä...? Apua...
Itse onnistuin jäljittämään oman hyperventilointiherkkyyden ja kiukunpuuskat: Viimeksi, kun vietin aikaa kotona enemmän, olin uupunut, ahdistuneimmillani ja kaikin puolin sekopää. Taidan vähän heijastella niitä tunteita tajuttuani, että nyt sitten todellakin ollaan kotona pitkään. Vaikka juuri sitä olenkin odottanut ja kaivannut.
Mutta arvelen, että kyllä se tästä. Lapsetkin saivat juuri tässä selkäni takana aikaan yhteisen, jokseenkin sujuvan legoleikin ja jo pelkästään oman (yllättävän) hepuloinnin jäljille pääseminen helpottaa oloa. Lisäksi viikonloppuna on luvassa aikuisten reissu, sekin sopii.
Eli hengitän, puhaltelen, rauhoittelen... Tämä kyllä tulee vielä olemaan ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti