Oli omituinen olo eilen illalla. Innostunut ja malttamaton. Hyvin poikkeuksellinen sunnuntaioloksi. Yleensä koen pientä (tai suurta) etukäteisahdistusta vapaan vaihtuessa arkeen. Maanantait ei oo mun heikko kohta, mutta sunnuntaisin oon kiukkuinen ja stressaantunut.
Eilen en ollut. Sairasloma ei parantanut niskaa täysin, eikä korvakaan ihan kunnossa ole. Mutta henkisen akun se latasi todellakin täyteen! Ihan mahtava tunne se sellainen!
Viikonloppuna tehtiin lisäksi ilostuttava reissu isomummolaan ja ajettiin yöksi Tampereelle. Haluttiin ajella sunnuntaina valoisalla kotiin, mutta ehdittiin ennen kotiin lähtöä piipahtaa Muumimuseossa.
Isoveli protestoi, kun museofriikkinä olisi hinkunut Vapriikkiin tai joihinkin "kiinnostavampiin" teemamuseoihin. Heti näyttelyn ovien avauduttua hän kuitenkin näytti samalta kuin museoissa aina: silmät lautasina ja hymy korvissa. Puhetta ja ihmetystä pulppusi koko kiertelyn ajan. Keskimmäinen hypähteli ja kiljahteli ihastuksissaan ja oma museokäyttäytymiseni taisi olla jotain näiden kahden reaktion välistä. Aika hyvin sikäli, että en ole harmikseni yhtään museotyyppi. Mutta olen muumityyppi ja taidehöperö. Pienintä siskoa vuoroin pelotti ja vuoroin ihmetytti. Muumit kyllä kiinnostivat häntäkin, vaikkemme ihan päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kuka hahmoista on Pikku Myy ja kuka Muumipeikko, vaikeammista hahmoista puhumattakaan. Hän on aina oikeassa, ja jos ei muuten, niin "iskä sanos".
Näyttelyssä oli paljon ihasteltavaa ja näyttely oli rakennettu kiehtovasti etenemään kirjojen tarinoiden mukaisesti. Oli katsottavaa, kuunneltavaa ja kosketeltavaa. Kuvata tosin ei saanut. Pienoismallit olivat uskomattomia ja pojan kanssa vähän pohdittiin, että voitaisiin alkaa isoina pienoismalliarkkitehdeiksi. Näyttelyssä oli hauskoja yllätysmomentteja, jotka saivat ujo-Miukun hypähtämään lähimmän aikuisen kaulaan ja Pikkiriikkisen puolestaan hakeutumaan yhä uudestaan ja uudestaan tiettyihin paikkoihin kikattelemaan.
Taianomainen, visuaalinen ja inspiroiva paikka. Näyttely muistutti itselleni, että aikuinenkin voi leikkiä. Askarrella, taiteilla, satuilla ja vieläpä vakavissaan omistautua tälle kaikelle. Ja hmm... Että tätä kaikkea voisi näköjään tehdä muussakin ammatissa, kuin opettajana. Vieläpä ehkä kivemmin.
Olin vaikuttunut. Siksi ostin paljon matkamuistokrääsää. Suosittelen.
Oi, näyttääpä kivalta! Ja akkujen latautuminen vasta hyvältä kuulostikin :) Minä haaveilen ehtiväni Ateneumin Ankkanäyttelyyn. Se loppuu helmikuun loppupuolella, joten kiirus tulee. Muumimuseoon yritän ehkä kesällä. Pitäisi vissiin ostaa museokortti taas, jos vaikka tulisi mentyä hanakammin.
VastaaPoistaJoo hei siitä näyttelystä meillä onkin miesväki haaveillut! Se von wright kiinnostaisi myös! Hiihtolomallahan voisi siis ehtiä vielä?! Hmmm... 😊 Mutta tämä Muumimuseo, niin tykkäisit varmasti! ❤
Poista