Tämän hetken haasteista isoin on vapaa-ajanvietto-ongelma. Kuten sanoin, ei joululoma täyttänyt tarkoitustaan akkujen lataamisessa. Arki sujuu, kun illat pitää laiskoina. Siten työpäivän aikana tyhjentyneeseen akkuun ehtii latautua sellaiset 40 % virtaa, millä sitten jaksaa kivasti seuraavaan iltapäivään (päivästä riippuen hyvin tai välttävästi).
Ongelma tulee nyt, kun viikonloppuna haluaisi tehdä muutakin, kuin sohvastella. Energiaa on perjantai-iltapäivänä jäljellä semmoiset 10 % ja kovat odotukset tulevien päivien suhteen. Ja siitäpä sitten heti illan tullen lähdetään niillä virranrippeillä jonnekin, kuten eilen esimerkiksi uimaan. Akku loppui hyvin äkkiä. Matkalla jo, ja kohta uudelleen sen puoli tuntia itkevän ipanan kanssa, jota kaikin keinoin yritin tsempata ilostumaan. Kylmyys kiukutti itseäkin. Koen olevani allerginen palelulle ja tulin vihaiseksi vilusta.
Yön aikana sain ladattua energiaa ehkä siihen samaan kymppiin asti, mutta aamuinen keskustelu perheen kanssa päivän kulusta ja toiveista vähensi virtaa 3 %:iin. Nyt yritän purkaa oloa tänne siinä toivossa, ettei koko päivä menisi sohvailuksi ja murjottamiseksi. Kun keskityn tyhjäämään tänne ärsytyksen, latautuu tilalle edes himpusti jaksamista.
Oliksiko ehdotuksia sellaiseen viikonlopun virrankeruuseen, mikä viisihenkisellä perheellä lisäisi energiaa enemmän, kuin kuluttaisi sitä? Eli mahdollisimman vähän stressiä, sotkua, välineitä ja tarvikkeita, erityisvahtimista vaativaa hässäkkää, matkustamista ja valmistelua. Lapsilla jännitys ja kovat odotukset puhkeaa tyhmäilynä, mikä taas vie omia voimia, eli liian jännä tekeminenkään ei ole näillä voimavaroilla hyvä.
Korviin sattuu eilisten sukellusten jäljiltä. Koko viikon on myös töissä oikea korva rätissyt. Kun joudun korottamaan ääntä tai viheltämään pilliin, jää puoleksi tunniksi rätinä päälle. Oppilaatkin tietävät, että kun kantava ääni vaimenee, niin open korvassa taas rätisee. Silloin en pysty puhumaan. Kerran oon lääkärille maininnut, mutta ei ottanut kantaa muuten kuin testaamalla, että kuulo oli hyvä. Kuulin kaikki piippaukset. Myös ne, joita ei ollut olemassakaan.
Näillä mennään. Arki on tätä nykyä aika hyvää. Vapaa-aika pitäisi vielä toimimaan. (Kirjoittelun kuluessa saatiin vahvistus iltavierailijoille. Se on just hyvä tälle päivälle. Ja kuvituskuva otettu ihan vain tältä istumalta hetki ennen voimauttavan siivouspuhteen alkua. Siisti koti lataa akkuja nopeammin, kuin sotkuinen.)
Hei! Kuulostaa todella tutulta. Multa kului yksi vuosi oppia ”uuteen elämänvaiheeseen” eli lapset päiväkodissa ja itse töissä. Kai se niin menee että se oma akkujen lataus täytyy vain oppia kantapään kautta ja silti se akku välillä tyhjenee väärään aikaan väärässä paikassa. Meidän mennyt joululomamme oli aikoihin ensimmäinen, jolloin oikeasti koimme koko perhe akkujen latautuneen. Ja mitä me teimme? Olimme kotona. Se on se meidän juttu. Auto pysyi tallissa, oltiin liikkeellä pulkkamäessä, metsässä jne. Pelattiin lautapelejä, katsottiin elokuvia, ihan sellaista tavallista. Mutta ei se kaikille sovi, tiedän! Mutta pointtini on lähinnä, että kokeilemalla sen löytää, niin syövää kuin se onkin... Toki olen tajunnut senkin että itsestään täytyy pitää huolta! Löytää se oma henkireikä. Tsemppiä!! Ymmärrän hyvin mistä kirjoitit!
VastaaPoistaMulla on selvästikin nyt sellainen ajatus, että latautumista varten pitäisi saada maisemanvaihdos, TAI siisti koti, joka ei muistuttele tekemättömistä hommista. ;D Mutta mukava kuulla, ettei tämmöinen kokemus oo ennenkuulumaton, ja että balanssi voi vielä löytyä, kunhan kuulostellaan perhekuntaa, toiveita ja odotuksia! Luulen, että meillä palautuminen koostuisi parhaimmillaan sopivassa suhteessa kotolöhöstelystä ja rennosta reissaamisesta.
PoistaJa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa, mukavaa talvea teidän poppoolle! :)
Tuo on kyllä niin vaikeaa! Meilläkin vapaa-aika on yhtä tasapainoilua miehen iltatöiden, oman (selälle pakollisen) jumpan, kotihetkien ja vierailujen välillä ja on välillä vaikea saada vapaa-aika rennoksi. Meillä arkeen helpotusta tuo lyhennetty työviikko, mutta teidän ammatissa ei toimi ehkä ihan niin helposti.
VastaaPoistaJoo se on kyllä totta, että meidän ammatissa on vaikeampi noita työaikoja pelailla. Tosin mullakin on kyllä tosi kohtuullinen tuntimäärä. Ja etuna myös se, että perheen aikuisilla on suunnilleen yhtenevät työajat! Mutta kovasti tsemppiä teillekin akkujen lataamiseen ja balanssin löytämiseen!
PoistaTuttua on myös! Merkittävin päätös itsellä oli vierailujen ja vierailijoiden selkeä vähentäminen. Luulin että saan virtaa ihmisistä, mutta oikeasti se ei ollutkaan niin. Siis enää lasten kanssa.
VastaaPoistaViikonloppuisin ja lomilla löllitään paljon, leekoillaan ja leikitään, ollaan ulkona ja tehdään kotitöitä. Nyt oon unohtanut jopa kirjastoreissut, vaikka ne kivoja onkin, koska ressaan niistäkin silti liikaa. Mennään sitten taas kun iltaisinkin on valoisaa ja vaatteeksi riittää takki ja lenkkarit.
Mulla on nyt ainakin sellainen ajatus, että latautuakseen pitäisi päästä edes vähän pois kotoa. Kotona mä heittäydyn möröksi ja muualla tulee edes jonkinlainen käytössuodatin päälle. Se voi toki viedäkin energiaa, mutta toisaalta draivi voi lietsoa jopa iloisuuteen. :D Mutta NIIN samaa odotan, että paikkoihin voisi lähteä ilman toppavaatekertoja ja kadonneiden kintaiden metsästystä....
PoistaPS Täällä alkoi oksennustauti. Jes.
Mä sun korva-asiaasi pohdein. Vaivaava juttu.
VastaaPoistaJa kysyin noilta kollegoiltakin mielipidettä. Pidimme yhteisen aivoriihen. Tai korvariihen?
Kun se kerran pahenee sukeltamisesta (hengityksen pidättäminen, veden paine), puhaltamisesta (painetta taas), äänen korottamisesta, ongelmaa pitäis lähestyä tärykalvon suunnasta ja mielellään sen alta:
Mistä syystä paine korvassa ei tasaannu kunnolla? Miksi se särkee ja sitten särisee?
Onko tärykalvossa sittenkin reikä/ollut reikä? Arpi?
Mielenkiintoisin tekijä olis, että onko korvatorvi nieluunpäin jostain syystä tukossa? Auttaako allergialääke? Onko siellä nielussa jotain turvoksissa, ettei korva ilmastoidu kunnolla?
Voisiko tärykalvoa vasten sittenkin olla joku ihan pikkiriikkinen häiriötekijä: vaikun hiutale?
Tärykalvo kun on rumpukalvo, ja jos kalvossa on haitta tai vika, niin se ei soi kunnolla.
Mikä meidän ratkaisu asiaan olis? Kaikki on sitä mieltä, että sun pitäis päästä korvalääkärille, joka tutkii sun korvan rakenteen kunnolla. Korvan huuhtomista "varoiksi" me ei suositella, ennenkö joku on tarkastanut, että tärykalvo on ehjä ja huuhtelun voi suorittaa huoletta.
:D
että tämmönen aivoriihi.
-akka-
Hmm, mielenkiintoista pohdintaa, arvostan minuun käyttämäänne aikaa! :) Allergialääkettä en oo testaillut tähän (enkä paljon muuhunkaan), ja särinä alkaa aina kovasta ääniärsykkeestä ja jatkuu n. puoli tuntia sen jälkeen reagoiden jopa omaan puheääneen. Nielussa en oo huomannut mitään erikoista tähän liittyen. Mutta ehkä voisin tosiaan korvalääkärilläkin käväistä (jos saisin aikaiseksi, kröhöm...), jottei nyt ainakaan hullummaksi pääsisi tämä!
PoistaTosin se piti vielä sanoa, että särinää on ollut ajoittain jo jonkin aikaa, mutta nyt kyseisen työpaikan sisäilmaongelmien myötä (?) mun korvat on olleet herkemmin kipeät ja kutisevat, eli ihan täysin en osaa arvella, mitkä oireet liittyvät mihinkin.