Jatketaan vielä Miukusta. Muut lapset kun enää harvemmin sopivat blogiin.
Ja mennään suoraan pottajuttuihin. Miuku ei suostu niihin nimittäin. Vinkkejä?! Ei, vaikka sai pukilta kovasti toivomiaan pikkareita ja vaikka siskokin on yrittänyt ahkerasti opettaa niiden käyttöön. Niin ei. Potta tympii. Kerran, heti päivähoidon alussa, oli kyllä pissannut pottaan. Siitä saamansa positiivinen huomio järkytti kuitenkin hänet niin, että kieltäytyi pitkäksi aikaa kokonaan paitsi potasta, myös vaippaan asioinnista hoidossa. Liritteli vaippaan sitten hoitopäivän päätyttyä, matkalla autoon. Eli taito itsessään vaikuttaisi olevan aika hyvin kontrollissa. Mutta ei. Tässä ennen joulua se historiallisesti uskaltautui kakkaamaan hoidossa. Asiasta minulle kerrottaessa se nosti käden suun eteen ja tirskahti ujosti "Anteeks!" Ollaan yritetty olla kannustavia, mutta myös armollisia. Ehkä se sitten oppii kertaheitolla, kun itse niin päättää...?
Potassa on siis vasta yksi tarra. Oon niitä pissoista ja kakoista luvannut. Mutta tuo yksikin tuli lääkkeen ottamisesta. Miuku oli selvästi mieltänyt, että palkintotarrat liimataan pottaan.
Toki sikäli sopivaa, että lääkkeiden ottaminen menee hänellä samaan "ihan periaatteesta kieltäydyn" -kategoriaan, kuin pottailukin. Erityisesti öisin kipuun herätessä lääkkeen ottaminen on aivan mahdoton tehtävä. Viime yönä taas hampaat alkoivat vaivata, ja edes muutaman tunnin unet taatakseni tein päätöksen lähteä taistoon. Tietenkin heti lääkeruiskun nähdessään Miuku työnsi nyrkit suuhun tulpaksi ja oksennuksen partaalla kirkui vartin. Siksi olinkin superylpeä meistä molemmista, kun keksin hakea Muumipeikon paikalle. Miuku oli jo illalla leikkinyt Muumin kanssa lääkäriä: "Noin, suu auki! Hyvä, Muumi, reippaasti." Kerroin Muumille, että nyt pitää ottaa lääke, ja voi kun sitä pelotti. Lopulta Muumi kuitenkin rohkaistui ja otti lääkkeen itse. Miukun itku levisi hymyksi ja otti kuin ottikin oman ruiskunsa ja truuttasi ihan ongelmitta suoraan suuhun. Varmuuden vuoksi kehuin heitä yhteisesti ja tarkkaan vastaanottoa kuulostellen (koska kuulitte juuri, kuinka pottakehujen kanssa kävi). Lääkityt lähtivät onnellisina takaisin nukkumaan ja minä tökin kehujen toivossa nukkuvaa miestä kuulemaan kekseliäisyydestäni. Tämä oli kaivattu taisteluvoitto meille kaikille.
Hmm, ehkäpä Muumi käykin tänään päästämässä pottaan esimerkkiliraukset?! Hyvää viikonloppua, heput!
Tässäpä sopiva vinkki meille kokeiltavaksi lääkityksen kanssa. Isosisko kun ei suostu lääkkeitä syömään ja joulukuinen antibioottikuuri oli aika rasittavaa showta kaks kertaa päivässä🙄
VastaaPoistaNo mä siinä yöllä mietinkin, että mentäisköhän teillä vielä samaan lankaan?! 😄
PoistaJätä täysin huomiotta koko pottailu. Ei sanaakaan koko potalla käynnistä tai mistään siihen liittyvästä. Kun kokee, että saa täysin itse päättää asiasta, voi homma alkaa ihan yhtäkkiä sujua. Meillä on tepsinyt kahden kanssa. Siihen kieltäytymiseen liittyy monesti uhma ja vasta kun kokee, että kukaan ei tuputa ja voi itse tehdä päätökset, alkaa tapahtua. Ehkä. Toivottavasti. 😃
VastaaPoistaTämä on varmaan kaikkineen paras vaihtoehto sekä laiskalle vanhemmalle, että uhmakkaalle lapselle. 😂 Ja noin se on tainnut lopulta isompien kanssa mennä, joskaan en yhtään muista, minkä ikäisinä.
PoistaJust nyt tosin alkoi yllättäen pyytää sängystä päästä potalle (!!?), mutta tähän peliin en kyllä lähde. Nyt nukutaan! 😂
Kylläpäs olikin helpottavaa luettavaa! Juuri nimittäin kriiseilin, että Bonsku ei kyllä ole lähellekään kuiva, vaikka pottailua on harjoiteltu jo vaikka kuinka kauan. Pottaan tulee tavaraa ja pottatarroja on kerätty jo monta arkkia, mutta yhtä lailla tulee vaippaan. Etenkin kakat. Lahjoin herkuilla ja sanoin, että jos tulee hätä, niin kerro ja mennään potalle ja saa keksin. No, viisi minuuttia myöhemmin kakka oli vaipassa ja Bonsku vaati keksiä. Fail.
VastaaPoistaTiedän, että minkäänlainen painostaminen ei auta tai ole hyväksi, eikä lahjontakaan yksistään ole mikään onnistumisen tae. Tiedän, ettei mitään kiirettä ole, mutta alkaa vaan jo tuo vaippatouhu kyllästyttää. Eikä sekään auta, että tuntuu, että "kaikki muut" on ollut kuivia jo ties miten kauan.
Jes, mahtavaa, että olin helpottajan roolissa pottapaineiden suhteen! :D Mutta loistavaa päättelyä keksipalkinnon suhteen Bonskulta, täytyy myöntää. ;)
PoistaMeillä on ollut tuo sama kuivuuskateus kaikkien lasten kohdalla: muistan stressanneeni, kun toisten lapset on osanneet jo vaikka miten pieninä, ja meillä ei. Enkä siis itsekään ole ollut kovin sinnikäs opettaja tuossa suhteessa. Mutta vaikken nyt tarkalleen, muista, kuinka asiat etenivät näillä isommilla, niin jotenkin ne siinä kolmen vuoden kynnyksellä sitten osasivatkin yhtäkkiä pottailla. Tai pönttöillä, keskimmäinen taisi skipata potan. Eli hei, kyllä se tästä, teillä ja meillä. Aikanaan. Ja vähemmällä pääsee, kuin ei ota/laita paineita. Niin kuin tässä on viisaat kommenteissa neuvoneetkin. Todella lohdulliset ja tarpeelliset vinkit, vaikka oletin saavani käytännön niksejä kuivaksi opettamiseen. ;)
Mä kannatan kanssa tota, että jätät pottahommat täysin huomiotta. Meillä kanssa yksi lapsista oli potastakieltäytyjä, kunnes sitten oppi yhtäkkiä kuivaksi ihan kerrasta. Tuntui hassulta, että kahdessa päivässä edettiin kaikki-vaippaan - vaiheesta täysin vaipattomaan.
VastaaPoistaTsemppiä joka tapauksessa! 😊
Tuossa ylempänä kirjoitinkin, että nämä oli hyviä vinkkejä. Odotin tosiaan, että tehokuivaksiopettajat voisivat tässä kohtaa antaa hyviä niksejä, mutta nämä vinkit olivat ehdottomasti parempia. Ja näitä on nyt noudatettu. Tosin päivittäin joku nukke tai nalle käy lapsen itsensä toimesta potalla, joten kai tätä asiaa nyt jollain tavalla on alettu sielläkin suunnalla prosessoida. :)
Poista