Mun joululaatikot tulevat perinteisesti kaupan hyllystä. Vasta tänä vuonna tajusin, että nehän voi silti lämmittää, tuunata ja tarjota näteissä vuoissa. Aikaisemmin olen viritellyt foliovuoille esim. huopapäällisiä jotka eivät tietenkään sitten sovi seuraavaana vuonna ostettuihin eri kokoisiin laatikoihin.
Siispä hankin pienet lasivuoat ajatuksella, että vaikkahan sitten vain jouluisin käyttäisin.
Vaan kävipä niin, että nykyään teenkin näihin söpöihin pieniin vuokiin sekä kermaperunat, että lihaperunalaatikot. Ilman muita muutoksia kokkausrutiineissa jaan neljään vuokaan saman ruokamäärän, jonka muuten laittaisin yhteen vuokaan. Ja se, mikä systeemin etu on verrattuna yhteen isoon vuokaan, on tämä:
Yli jäävä ruoka on valmiiksi pienessä astiassa ja sen voi vaikka pakastaa tuossa vuoassaan. Lisäksi voin varioida yhden vuoallisen omien mieltymysteni mukaan altistamatta toisia pavuille, herneille, kukkakaalille tai muulle vastenmieliselle. Jee, arjen pieniä oivalluksia, niin tyydyttävää!
Ooo, fiksua! Haluaisin, että meillä olisi vähän isompi pakastin, niin voisi vähän paremmin tehdä ruokia varastoon. Ja haluaisin myös osata pitää pakastimen järjestyksessä...
VastaaPoistaJoo haastavaa kyllä on tuo pakastaminen ja pakasteiden käyttäminen! Usein ne pakasteet vain hautautuvat tuonne lokeroiden perukoille jätskipakettien alle. Järjestelmällisyyttä kaipaisin myös! 😊 Ja luulen, että oli pakastin minkä kokoinen vaan, niin aina se on täysi. 😄
PoistaVoih, mä lakastan pieniä vuokia!
VastaaPoistaJa astioita, joissa voi laittaa evästä esille! Kippoja, purnukoita ja kaikkein eniten keittiöliinoja!! Voiko peflettiä hauskempaa olla muu, kuin kaunis keittiöliina!! :D
Mä olen syvimmältä sielultani tupperikonsulentti: mun sisimmässä asuu pakastaja ja purkittaja, mitä suljettavampi, sen kätsympi. Mä nautin erilaisten pakastusvaihtoehtojen keksimisestä. Koodaan väreillä, välillä sekoilen ja lopulta millään ei ole mitään väliä, kunnes taas on. :D
Meillä on kahden ihmisen taloudeksi aivan saakelin paljon ruokavuokia ja tehdään usein vuokaruokia. Mä vaan en osaa pakastaa ruokaa noissa vuoissa, siksi mun on pakko tupperittaa kaikki.
Mä pakastan leipomuksetkin 1 - 4 omenapiirakkapalan annoksissa pakastusrasioihin, sillä
a) sellainen yksi piirakkapalanen on helppo ottaa töihin. Huis, rasia eväiden kanssa kassiin ja se on ruokatauoksi sula. Ja kesällä toimii kylmäkallena sen puoli tuntia.
b) kun ukkeli ottaa piirakkaa pakkasesta, hän ei sulata koko 16 hengen torttua, vaan 1-4 hengen annoksia. Se on huojentavaa.
c) voi vieraiden sattuessa ottaa sulamaan vaan vähän piirakkaa, eikä tarvitse sulattaa koko piirakkaa, josta syödään vaan vähän ja loput jää jääkaappiin odottamaan kuivettumista ja homehtumista ja päätymistä biojätteeksi.
Ja sitten voi yllättää itsensä:
Pakastaa isompiin jotain pääruokaa. Vaikka makaronia. (meillä keitetään sitä aina 2,7 hengelle, aina jää yli)
Pienempiin sitten se kastikkeen jämä, joka kyllä riittäis yhdelle työpaikkanälkään, mutta ei enää iltapäivällä kahdelle iltapäivän kiljuvaan nälkään. Ja sitten mä aamulla nappaan rasian kumpaakin. :) Joskus saa pastaa nakkikastikkeella, joskus riisiä kanasoosilla.
-Akka
Mä oon kyllä tahtomattani huono jämien hyödyntämisessä. Yritän toki, mutten oikein onnistu. Vaatisi hyvät rutiinit, niin kuin teillä kuuluu olevan! 👍😊 Tuo piirakkaidea mm on loistava! 😊
PoistaHei muuten, saatoinkohan nähdä ukkelisi tänään? Kulki ohi ja vasta siellä kauempana mennessään luulin tunnistavani! 😄
:) Mun jämien hyödyntäminen lähtee nuukuudesta. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin ei edes pelkästään nuukuudesta, vaan halusta syödä hyvin ja hyvää. Ja jotta niin voisi tehdä, on pakko nuukailla jostakin. :D Ja työpaikkaruokailu on sellainen, josta voi oikaista jämillä. Plus että ei tartte heittää ruokaa roskiin.
VastaaPoistaUkkeli kävi kääkärissä hänkin "sielä teillä". Ihan vähän oli sellainen "täytämme lain kirjaimen, tule vastaanotolle, teemme sinusta kelalle papereita ihmeteltäväksi" - käynti. Mutta kyllä sairauslomalaisella on aikaa. Ihan vaikka vaan täyttää lain kirjainta joutessaan.
Meiltähän tulee tuota kääkäriajomatkaa aika kivasti ja ukkelin pomo oli joskus sitä mieltä, että sen pitää NOROSSA ajaa tuo matka ja hakea saikkulappu lääkäriltä. Ukkeli parkaisi, että kun ei meinaa ehtiä olkkarista vessaan, niin miten sitten toistasataa kilsaa autossa!! :D
Mutta toivotaan, että sun rätisevä korva paranee nyt niin, että helpottaa. :D Viheliäinen vika.
-Akka-
No jopas, mukavaa käväistä maailman äärissä aina hehkeimmillään! Varsinkin norossa! :D Mäkin vähän murehdin perille pääsyä, kun itsekseni ajoin, mutta meiltä ei onneksi tuu matkan varrelle montaa risteystä, joissa ois pitänyt päätä kääntää. Niistä vähistä käännöksistä mentiin osin tuurilla ja kivusta vingahdellen... ;D
Poista