Katsaus taakse ja eteen (=perinteinen uudenvuodenennustus)

Viime vuosi on ollut raskas. Ihan toisella tavalla, kuin osasin odottaa. Alkuvuodesta miehen toettua omasta väsystään taisin antaa itselleni luvan hajota, ja niin sitten toden teolla teinkin. Päätös talon myymisestä ja muutosta syntymäkaupunkiimme tuntui oikealta ja kutkuttavalta, mutta koko prosessin ajan menin epätietoisuuden takia enemmän ja enemmän takkuun ja paniikkiin ollen kesäkuussa jo aivan toimintakyvytön hermoraunio. Podin huonoa omaatuntoa hallitsemattomista tunteenpurkauksista ja kyvyttömyydestä olla tasapainoinen ja järkevä. Lopulta hain ja sain sekä jutteluapua, että fysioterapiaa takkuuntuneeseen kroppaani. Ja aloin liikkua! Nämä yhdessä kesäkuun pakkoloman kanssa, jonka mies tarjosi mulle hoitaen kaikki kotihommat ja velvollisuudet, tuli todella tarpeeseen. Lojuin kotona ja viipotin itseeni uppoutuen kaupungeissa. Heinäkuuhun mennessä koin olevani jotenkin jaloillani. Sain työpaikan ja otettiin talo pois myynnistä. Helpotti. Pettymystä oli kuitenkin käsitelty pitkin kevättä silloin, kun mitään vain ei ottanut tapahtuakseen, vaikka sitä NIIN kipeästi toivottiin.

Syksyn mukana tuli kiireinen arki, joka kyllä tuntui hyvältä. Ja humps. Nyt on jo vuodenvaihde. Työvuosi on ollut paitsi palkitseva, myös raskas. Niin työnkuvan osalta, kuin äidinkin roolissa.

Monella tavalla perhearki on kuitenkin helpottanut tänä vuonna verrattuna edellisiin. Olen sen huomannut vasta, kun olen nähnyt vauvaperheitä läheltä: Ai niin, meidänhän ei enää tarvitse miettiä tällaisia ja tuollaisia juttuja. Että ollaankin jo aika vapaita tekemään monenlaista ja olemaan kuin "isojen lasten perhe". Se on hyvin voimaannuttava ajatus kaltaiselleni vauvavuosien kammoajalle. Niin paljon, kuin vauvoista tietenkin tykkäänkin, on kolme vauvavuotta kuuden vuoden sisällä ollut ihan riittävästi mulle. Viimeisin tosin oli eheyttävä kokemus. Mutta silti vauvavuosi, ja onnellisesti takana päin.

Tällä kertaa suurin toiveeni on, että tuleva vuosi olisi tasainen ja helppo. Viime vuonna toivoin mullistusta. En sitä saanut. Nyt en osaa enää sellaisesta haaveilla. Oikeastaan ihan kammottaakin ajatus. Mutta näinhän se on, että mitään en voi tulevasta tietää. Tulee, mitä on tullakseen, ja sitten toivotaan, että voimavarat riittävät niihin. Mutta JOS saa toivoa, niin toivon leppoisaa, rentoa, iloista ja mutkatonta vuotta. Sävyisiä tunteita ja iisiä ajatuksenjuoksua. Kevätlukukauden toivon olevan töiden osalta syyslukukautta kevyempi ja raikkaampi. Uudenvuodenlupauksena olkoon se, että pyrin jakamaan energiani tasaisemmin työn ja kodin välillä. Syksyllä lähes kaikki energia meni töihin. Se ei ole hyvä juttu perheen hyvinvoinnin kannalta. Se, miten aion käytännössä tämän toteuttaa, jää vielä nähtäväksi.

Kulmat kurtussa tässä kuitenkin istun ja murehdin, että mitenköhän tämä homma nyt oikein tulee menemään vuonna 2018... Ja koska sitä kristallipalloa ei yhäkään ole sen kummemmin nettikaupoista kuin lähitokmanniltakaan saatavilla, niin on tyydyttävä Päikkäreiden uudenvuodenennustuksiin. Tällä kertaa tarjolla on kaksiosainen ennustus. Kuvan kuppien alla on lastenhuoneista löytyneitä pikkuesineitä. Lisäksi saat kuvailevan sanan, kun valitset numeron väliltä 1-20. Sanat on aamupalapöydässä perheen kesken putkautettuja. Valittuasi numerot, klikkaa kuvatekstiä ja pääset toiselle sivulle. Siellä voit tulkita ennustuksen itse tai antaa sen minulle ja muille innokkaille arvuuteltavaksi. Samalla voit kurkata, miten edellisvuotinen ennustus on kakstuhattaseitsemässäsitoista toteutunut.

Kun olet valinnut, niin klikkaa tästä. Muista myös numero väliltä 1-20!