On ollut raskas viikko. Kalenterin puolesta helpotti keskiviikkona, mutta sitten on ollut mielelle painava loppuviikko. Leijonaemoilua ja salassa itkemistä. Ei oo ihan kivutonta ollut nyt taas äitiyden ja opeuden samalla markilla yhdistäminen. Ei siitä sen enempää.
Paitsi sen verran, että eilen suurehkoissa surusteluissani lähdin kauppaan ja lohdutuspalkinnoksi itselle ja perheelle ostin muumihahmokalenterin, jollaista olen vitsillä hinkunut koko talven. Siihen kalenterin kohdalle kävellessä tajusin, että olen aikuinen. Että voin oikeasti ostaa sen.
"Koska olen aikuinen, voin ostaa, mitä tahdon"
/
"Vaikka olen aikuinen, voin ostaa muumihahmokalenterin."
Mää taidan olla ihan pihalla joulukalenteriskenestä, kun en tuommoisestakaan mitään tiennyt. Tänä vuonna ekaa kertaa pitkään aikaan suklaaton kalenteri.
VastaaPoistaMuihin juttuihin: tsemppivoimahali! Yksityisviestikanavat kuuntelevat, jos yhtään tuntuu siltä!
Joo itse on nyt joutunut erinäisistä syistä katsomaan kalenterivalikoiman läpi, sillä osui tämmöinen houkutuskin silmiin. ;) Tästä tuli sellainen perhekalenteri meille.
PoistaJa kiitos! Voi olla, että jossain kohtaa pitää avautua yksityisteitse, kun täällä ei oikein viitsi. Isoin toive kyllä olisi, että murheet unohtuisivat äkkiä, eikä olisikaan mitään kerrottavaa enää. :)
Toivotaan niin!
PoistaNiinpä...
PoistaHalaus! Surun ja vasymyksen keskella on raskasta, toivottavasti muumit ja muksut antaa energiaa. Meilla mina sain pikkujoululahjana suklaakalenterin. Paatin saastaa itseani ja jatin sen toihon tyokavereitten iloksi. En jotenkin jaksa kuvitella 3.5 viikkoa pikkuneidin vaativaa "MORE!" kaskya kalenterin aarella.... onneksi saatiin kummitadilta ihan tavallinen kuvakalenteri. Sen kanssa ehka parjataan jouluun asti!
VastaaPoistaKiitos! Mäkin luulin, että lapset olisivat tyytyneet kuvakalentereihin, vaan niinpä tuli pyyntö suklaakalentereistakin ja mr pii oli luvannut. Tosin 2-vuotiaan takia ovat ylähyllyllä ja aika monena aamuna avaaminen on unohtunut.. 😜
Poista