Tänä jouluna on helpompaa taloudellisesti, kuin kotiäitivuosina. Siitä kiitollisena päätin pitää lapsille opetustuokion hyväntekeväisyydestä ja antaa valita itse kohteet.
Puhuttiin tyttöjen asemasta, kummilapsista maailmalla, eläinten auttamisesta, kehitysmaista, pakolaisista, Suomen kohteista, vanhuksista ja köyhyydestä.
Lapset innostuivat eniten Kirkon Ulkomaanavun Toisenlaisista Lahjoista ja sivustolla kerrotuista tarinoista, miten lahjat olivat auttaneet ihmisten elämään.
7v: Mä haluan antaa vuohen.
5v: Joo minäkin haluan vuohen! Itelle!
2v: Mulle heppa!
Esikoinen luki pitkään kuvauksia ja valitsi lopulta rauhan ja lääkkeiden väliltä lääkkeet. Olin ylpeä siitä, että piti niitä tärkeimpinä. Keskimmäinen päätyi vuoheen, koska siitä saa maitoa ja kilejä. Ja vuohi on söpö.
Haluaisin ajatella, että siellä nyt joku saa meidän allekirjoittamalla pakettikortilla vuohen tai tärkeitä lääkkeitä. Ja vaikkei se nyt ihan niinkään menisi, niin tuskin haittaa, että ajattelemme niin. Siihen tuo toisenlaisen lahjan idea perustuukin: ajatuksen konkretisoimiseen. Ja hyvä mieli tuli. Vaikka ensireaktio yhdellä lapsista olikin jotain tämän tyylistä:
No hei enhän mä nyt mun rahoja kenellekään toiselle anna!
Nyt yritetään saada tämä päivä tonttulauman kanssa kulumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti