Viimepäivät on olleet tunteikkaita:
Oon ollut loputtoman uupunut ja kyllästynyt. Oon ollut huolissani ja harmissani, jopa vihainen.
Oon ollut myös superinnoissani, kun sain pomputella bassoa opebändissä. Taitavia ja niin ihania työkavereita.
Oon liikuttunut paitsi oppilailta saamistani muistamisista ja kauniista sanoista, mutta myös tunnetaidoista, joissa on menty isoin loikkauksin eteen päin syksyn aikana. Kuin täydellisenä joululahjana opelle ne ratkaisivat hassun riidan ihan itse ja juuri niin kuin oon koko syksyn jankuttanut. Rakkaiksi tulleet nuo toistenkin lapset tässä.
Oon intoillut ja stressannut joululahjoista. Tonttupuuhaillut puoli kahteen yöllä. Fiilistellyt perhettäni.
Nyt istun kuusen neulasten keskellä olohuoneeseen saapuneen kuusen kanssa jouluradion soidessa. Muu perhe on päiväreissussa ja mulla on suursiivouspäivä. Saankohan aikaiseksi kaiken haluamani?
No, ainakin tämä hyggehetki tuli todella tarpeeseen hyvin hyvin HYVIN työlään syyslukukauden päätteeksi.
Ja sit mentiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti