Ensimmäisenä lomapäivänä tuli ensimmäinen potilas taloon. Aika iisisti poti, ja jouluna oli jo suht kunnossa. Joulupäivän kyläreissu loppui kuitenkin lyhyeen, kun toinenkin sairastui. Seuraavalta päivältä jäi myös suunnittelemani mummolayökyläily välistä ja homehduttiin puolikuntoisten ja kiukkuisten lasten kanssa neljästään kotona miehen ollessa omissa riennoissaan. Jos nyt eräretkeilyä voi sanoa riennoiksi. Paluupäivälleen suunnitellun ravintolapäivällisen sijaan olisimme voineet yhtä hyvin laittaa parikymmentä euroa suoraan roskikseen. Nyt ne menivät lasten lautasten kautta samaiseen paikkaan. Lähtökohtaisestikin typerä ajatus tarjota puolikuntoisille ruokaa.
Sitten viime yönä pienin tuli vuorostaan sairaaksi ja päätin antaa sille ja isälle köhimis- ja itkemisiltapäivän ihan kahden kesken. Suunnittelin siis leffaretken naapuricityyn isompien kanssa. Houkuteltiin kavereitakin mukaan. Teatteri olikin täynnä, tietenkin, kappas kun en hoksannut varmistaa. Ja muutenkin oltiin liki myöhässä, koska näin se nyt vaan näinä typerinä päivinä menee. Itse päätimme odotella pari tuntia seuraavan näytöksen alkuun, kaverit lähtivät kahvittelun ja kirppistelyn jälkeen kotiin (kuin myös sairastamaan). Keskimmäinen valahti odottelun ja leffan mittaan uudelleen kipeäksi ja ilta meni häntä perässä hinatessa. Nyt kitisee ja kiukkuaa unissaan ja mietin, mikäköhän sitä tällä kertaa vaivaa. Huomiselle olisi kiva tapahtuma tiedossa, samoin uudenvuodenpäivälle ja vielä parille illalle ensi viikolla olisi suunnitelmia. Mitä luultavimmin kiukuttelemme ja kipeilemme kotona. Kai nyt aikuisetkin vielä ehtivät sairastaa ennen töiden alkua. Joka muuten koittaa jo keskiviikkona. Jipii.
En nyt katkeruudeksi nimittäisi olotilaani, vitutus voisi taas sopia tähän hetkeen paremmin. Ärtymyksen lisäksi olen myös (tyylilleni uskollisena) jatkuvasti vähän hätääntynyt lasten ollessa kipeinä. En osaa nykyään(kään?) reagoida murheisiin ja stressiin muulla, kuin paniikkihäiriön oireilla, mikä aiheuttaa kilahtelua ja tyhmyyttä, eli mm. draamaa, kohtuutonta paasaamista ja vinkumista. Ja näistä seuraavaa morkkista ja sekopäisyyttä.
Eli tämmöinen "palauttava" joululoma. Jollei muuten, niin "maan pinnalle palauttava". Hyvä ettei jo vähän pinnan allekin asti oo menty, ihan maanrakoon asti suorastaan. Hei vaan täältä rakosesta, onko täällä muita lomaansa pettyneitä sekopäitä?
Emmää. Mun loma on ollut tähän asti ihana. Toivon, että saat(te) vielä jonkun ihmeellisen loma-autuuden. Ja siihen seuraavaanhan on enää 8 viikkoa. Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaIhanaa, että oot saanut viettää ihanan loman! :) Ja toivotaan, että tulee vielä kivojakin käänteitä tuleviin päiviin. Tänäänkin jäädään kivan tapahtuman sijaan kotiin yskimään, kuumeilemaan ja itkemään. Jipii! ;) Mutta totta, enää 8 viikkoa seuraavaan, vai onkohan meillä 9, mutta silti. ;)
PoistaKuin myös, hyvää uutta vuotta! :)