Lapsella oli taas tänään hyvä syy juhlahinkuun. Hän kaikkivoipaisesti MÄÄRÄSI, että meillä on kerhon jälkeen naamiaiset, ja kaikilla on PAKKO olla "valepuku". Äidin TÄYTYY tehdä kakku ja hänelle PITÄÄ antaa lahjoja. Tämä höpötys alkoi jo toissapäivänä.
Kun vihdoin päästiin yhteisymmärrykseen, että ei ole pakkoja, ja että määräily ei tunnu muista kivalta, saatiin aikaiseksi puoli tuntia kestävät ihan pienen vaivan valepukubileet. Keskimmäisen kanssa oltiin prinsessa ja kuningatar. Miuku ja mr Pii olivat tiikereitä. Sille mainitsematta jätetylle kukaan ei tainnut rooliasua edes ehdottaa. Sen verran jo olemme oppineet. Hän sai olla hovikuvaaja.
Varsin oli kiva juhlatuokio. Arkeen putkahti ripaus luksusta ja tulevaisuuden kultaisia lapsuusmuistoja. Voisin muuten ihan hyvin alkaa kuninkaalliseksi. Sen verran hyvin taas viihdyin itsekin pitsihelmoissa, kruunussa ja naamaan liimatuissa tarroissa. (Mekko on muuten euron kirpparilöytö, jota oon jo monissa kotinaamiaisissa käyttänyt. Pikkiriikkisen prinsessamekko on sen sijaan ensimmäinen prinsessaleikkimekkoni jostain 25 vuoden takaa. Tikruasusta kerroin täällä, ja sovittelinpa itsekin tuota asua. Sitä vertauskuvallista asua testailin alkuviikosta myös...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti