Rauhoitteluliikuntaa

Oon taas googlaillut uusia liikkumisen muotoja löytääkseni itselleni mieluisia tapoja tutustua kehoni toimivuuteen. Joogan ha pilateksen rauhallisuus ja tietynlainen kehon aktiivisuuden ja passiivisuuden yhtäaikaisuus sai tutkailemaan muitakin itämaisia lajeja. Vaan kävikin niin, että itämaisten sijaan silmiin osui asahi.

Asahi onkin suomalainen terveysliikunnan muoto, joka perustuu länsimaiseen lääketieteeseen ja yhdistelee itämaisista lajeista tuttuja liikkeitä. Liikkeet aktivoivat kehoa hellävaraisesti, mutta yllättävänkin kokonaisvaltaisesti.

Asahi on kehitely lajiksi, jota voi soveltaa kaikille iästä ja rajoitteista riippumatta. Sen periaatteilla voi tehdä parin minuutin jumppahetkiä tai vaikka tunnin tehotreenin. Esimerkiksi pitkälle viedystä joogasta yms. poiketen asahi ei noudata mitään filosofisia, uskonnollisia tai poliittisia aatteita. Vahva mieltä rauhoittava vaikutus sillä kerrotaan olevan. Totesin sen itsekin.

Tein pari erillistä liikesarjaa, ja huojuessani rauhallisen musiikin tahtiin vahvana ja oman kömpelyyteni unohtaneena iski kehoon kummallinen onni. Tuli melkein itku. Hyvin outo juttu.

Tämän tyyppistä haluan tehdä lisää. Tämä kun tuntuisi sopivan myös flunssakeholle ja kevään ekan (ja toivottavasti koko kauden ainoan) tramppaonnettomuuden entisestään jähmettämälle selälle. Viritin siis suojaverkkoa ja niksautin selkäni kurkotellessa. Että niinkin hurjaa oli sen mun tramppajumppa.

(En siis ole mikään asahi-asiantuntija, enkä ole perehtynyt aiheeseen journalistin ottein. Tämä teksti perustui ensivaikutelmaan ja ensigooglauksilla löytämiini tietoihin. Ja innostukseeni. Kuvat otti kuusivuotias jälkeenpäin, kun kertasin kuvioita pikkusiskon rauhoittuessa unille. Viimeisessä kuvassa taitaa jo nukkua. Eli rauhoittava vaikutus tarttui sivusta seuraamallakin.)