Kuin viimeistä kesäpäivää -teema jatkuu. Oon pessyt urakalla koreihin kertynyttä pyykkiä (kuin viimeistä päivää), koska nytpä kuivuvat pihalla sitä mukaa, kun uusi kone pyörii valmiiksi!
Vaikka edelleen oon henkisesti hutera ja horjuva, on moni päivä ja moni hetki jo hyvä. Ja huonot hetket menevät aikaisempaa nopeammin ohi. Annan niiden olojen tulla, olla ja mennä. Hengittelen pallealla pitkiä henkosia laskien viiteen ja selviän kunnialla seuraavaan hetkeen.
Tulevaisuus sen sijaan ei ole selvinnyt. Viikonloppuna oli sellainen olo, että pian tapahtuu jotain. Että tulee ostaja tai muu seuraava askel. Sellainen toiveikas ja jännittynyt mieli oli. Yhä sitä käännettä odottelen, mutta tunne lähellä olevasta muutoksesta on kaikonnut. En varmaankaan pistäisi pahakseni, jos joku ennustaja mulle kertoisi kohtaloni nyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti