Olipa hirveän kivat Nosh-kutsut! Eilen pelkäsin, että paikalle tulee yksi lupautunut vieras minun ja esittelijän lisäksi. Suureksi yllätyksekseni paikalla lopulta oli (miehet ja lapset mukaan luettuna) 19 ihmistä. Ihanaa mölyä ja mukavia pieniä hetkiä ihmisen luota toisen luo poukkoillessa.
Tilauksenkin tein, vaikka lopulta tilasin ihan eri jutut, kuin mitä aluksi suunnittelin. Valita piti monen kivan väliltä, koska halusin pysyä kohtuudessa, ja varsinaisia pakkotarpeita ei tämänhetkisissä lastenvaatekaapeissa ole. Mielihaluostoja siis.
Tämä kuva, jonka nyt tähän liitin, ei liity kutsuihin mitenkään. Kutsut edustivat todellakin PELKÄSTÄÄN rentoa puolta elämässä. En stressannut tulijoista enkä tarjoiluista, ja siivojakin tein fiilispohjalta. Mutta kuvan otin eilen. Stressisormet. On varmaan jo kymmenen vuotta siitä, kun keksin, että stressitasoni voi laskea tulehtuneista kynsinauhoista. Maksimilukema on 20, koska jokaisella kynnellä on (vähintään) kaksi mahdollista kohtaa tulla purruiksi. Kuvanottohetkellä stressitaso oli 6. Ei mikään ennätystulos, mutta inhottavalta (mun tapauksessa jopa vähän invalidisoivalta) sekin tuntuu. Ja on se enemmän, kuin pitkään aikaan. Sitä paitsi ihan loogistahan se tämän syksyn kuviot huomioon ottaen onkin.
Rispaantunut kynsilakka ei sinänsä kerro stressitasosta, vaan ajanpuutteesta ja pikkujuttujen laiminlyönnistä. Saattaa (!!) niilläkin jokin yhteys tietysti olla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti