Joku aika sitten jommassakummassa iltapäivälehdistä listattiin 30 must have -tavaraa, joilla vauvan tuloon pitää valmistautua. Naureskellen totesin omistaneeni niistä vain muutaman. Nyt Riikka blogissaan kysyi top 5 -lastentarvikelistaa. Vähän haastavaa laittaa niitä johonkin tärkeysjärjestykseen, mainitsematta kuitenkaan vaippoja, vaatteita ja muita itsestäänselvyyksiä. Tai kirjoittamatta juuri samoja, kuin Riikka itse luetteli. Koitankin siis listata viisi sellaista erilaisempaa asiaa, jotka ovat helpottaneet arkeamme erityisellä tavalla. Ilman, että väittäisin näitä ainoiksi tärkeiksi tarvikkeiksi tai edes millään tapaa välttämättömiksi.
1. Sisarusistuin
Esikoinen oli reilu kaksivuotias, kun pikkusisko syntyi. Seisomalauta ei tuntunut sopivalta vaihtoehdolta meille, enkä halunnut tuplarattaitakaan. Hankimme Emmaljungan vaunuihin sisarusistuimen, mikä osoittautui nappivalinnaksi.
2. Autopeili
Molemmat lapsemme ovat olleet kohtuullisen hyviä matkustajia. Halleluja. Kaukaloikäisinä luulin aina välillä niiden lakanneen hengittämästä, kun olivat niin hiljaa. Ennen takapenkkiin asennettavaa peiliä kiipeilin apukuskin paikalta vaarantamaan turvallisuutta nähdäkseni lapsen. Tai työnsin sormet nenän oletettuun suuntaan kopeloidakseni, tuntuuko hengitys (usein tietenkin herättäen kohteen). Autopeili rauhoitti äidin, kun tsekkaukset sai tehtyä pienellä vilkaisulla.
3. Patjarahi
Kolmeen palaan leikattu patja, ommeltu taiteltavaksi patjarahiksi. Toiminut sairastupavuoteena lastenhuoneessa, majana, vieraspetinä, jokapäiväisenä leikkipaikkana. Olisi ehkä uuden kankaan tarpeessa. Tällä kertaa jonkin kauniimman?
4. Laatikkopyörä
Kakkosauton myötä pyörän käyttöaste on jäänyt vähäiseksi, mutta viime syksynä se oli kova sana! Lapset tykkäsi ja päästiin kätevästi kerhoihin ym.
5. Plaston potkumopo
Ehkä käytetyin leluistamme. Sen kanssa on monet lenkkarit potkittu puhki. Pienempi oppi potkuttelun keväällä ja isompi hurjastelee rallia naapurinpoikien kanssa.
Olisin halunnut tänään kirjoittaa muustakin, kuten lakivaliokunnan päätöksestä. Mutta ei kieli ja mieli taivu viisauksiin, joten sanot vaan, että tsemppiä homot. Ehkä jonain päivänä jokin muuttuu... Minä liputan sateenkaaren puolesta. Siinä, missä liputan "tavallisuudenkin" puolesta. Liputan kaikkien ihmisten ja tasa-arvon puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti