Silloin tällöin tulee tehtyä käsitöitä, jotka ovat täyttä plörinää. Valmis työ jää kaapin pohjalle muistuttamaan hyvästä visiosta ja surkeasta lopputuloksesta.
Tällä kertaa tavoittelen visiota vähän kärsivällisemmin. Taannoin aloittamastani salaperäisestä projektista on tulossa takki. Takki, jonka helmaa virkkaan jo kolmatta kertaa, enkä vieläkään ole varma, tuleeko hyvä. Mutta kun malli tulee omasta päästä, enkä osaa arvioida puolivalmista... Pitää siis virkata valmiiksi ja miettiä sitten, miten olisi pitänyt tehdä. Nytkin tuntuu, että kavennukset meni vähän hullusti, mutta kun en varmaksi tiedä, niin en pura. Vielä.
 |
| Klipsklips, vähän tekee pahaa... |
 |
| Kuten näkyy... |
 |
| Ja ei muuta kuin uudestaan rullalle... |
Palataan asiaan. Ellei sitten päädy plörinäosastolle kaapin perukoille...
Mitä lankaa käytät "loimena"? Tai kuteena, sen puoleen? Mulla ei kyllä ollenkaan olisi tuollaiseen minkään sortin kolmiulotteista käsityskykyä. Amirigumit ovat uloitteisinta, mitä minä osaan päästäni virkata.
VastaaPoistaHieno on tulossa siitä.
Kylläpä munkin käsityskyky on joutunut koetukselle useamman kerran, kuten tekstistä ilmenee. ;) Mutta tehdessä oppii. :) Loimena on kalalanka (puuvillalangalla tulisi vähän pehmeämpi lopputulos) ja kuteena ihan trikookudetta. Kauheasti jo ideoita kehitteillä, mitä tuotoksia ja materiaaleja olisi kiva soveltaa tähän tekniikkaan. :)
Poista