Hassua, miten ne rakkaat lastenvaatteet muuttuvat heti kirpparipöytään asettuessaan vähän nuhjuisiksi ja ylihinnoitelluiksi. Kirppisvaatteiksi. No, toivottavasti jotain päivän aikana katoaisi, kun tunnearvokin tuntui sillä samaisella hetkellä valahtavan vaatteesta pois. Sehän onkin vain tavaraa. Pitääpä teettää ne valokuvat vihdoin ja viimein, niissä säilyy muistoarvo paljon parempana.
Rahallisesti tuskin päästään plussan puolelle. Naapurimyyjältä nimittäin tarttui mukaan polkutraktori, josta epäilen maksavani enemmän, kuin minkä edestä niitä 0,50 euron bodeja saan myytyä.
Ihana mainos, eikö? Pikkusisko sen repi palasiksi ja Isoveli sitten murehtien teippasi "tärkeän paperin" kuntoon.
:) Ihana isoveli!
VastaaPoistaNiinpä. <3
PoistaToi tunne on niin tuttu lastenvaatteiden kirpputorimyynnin kanssa. Vaikka kuinka siisti ja ihana oman lapsen päällä, hintalapun kanssa pöydällä nolo ja nuhjuinen. Välikausihaalareita oon nyt Tori.fi:n kautta myynyt ja melkein hävettää pistää niitä postiin.
VastaaPoistaNo heh, älä nyt suotta nolostele. ;) Mut joo, juuri tuommoinen tunne itelleki tuli. Toisaalta ihan hyväkin, kuten sanoin: ehkä se helpottaa sitä luopumista. Vaikka toisaalta, "tää oli saatu siltä ja siltä" ja "tää oli sillä päällä sillon ku"... ;)
PoistaNiin. Tää on serkun vanha ja tää on kummitädiltä ja tää on se. Arvaa vaan kuinka monta vaatetta on jo nyt siinä muistojen laatikossa.
PoistaMä oon aatellut säästää vain ihan maltillisesti, mutta katotaan nyt, kuinka siinä vaiheessa käy, kun totean totuuden hetken koittaneen... (Eli kun tiedän, että ei tarvi enää varmuuden vuoksi säästellä, vaan pitäisi laittaa tavarat menemään.) Todennäköisesti väitän, että en saa aikaiseksi, mutta oikeesti en vain malta ja uskalla luopua. ;) (Ja kirpparillahan ei siis kauheasti lähtenyt vaatteita maaimalle.)
Poista