Päätin viedä oppilaat lähimetsään, ja ensikommentit oli odotetut "eiiiii" ja "tyyylsää".
Vaan olipa kivaa, kaikilla. Tutkittiin, juostiin ja seikkailtiin, veivät mut tutun metsänsä lempipaikkoihin ja annoin möyriä hiekkarinteissä. (Sori, vanhemmat...) Leikittiin piilosta ja jo löydettyjen kanssa loikoiltiin auringossa ja harmiteltiin, ettei otettu uskonnonkirjoja mukaan, vaan jouduttaisiin menemään seuraavaksi tunniksi takaisin luokkaan.
Paluumatkalla käytiin keskustelu:
Oppilas 1: Mä luulin, että täällä ois ollu ihan tyhmää, mut tää oliki tosi kivaa!
Ope: Joo, niin oliki! Tullaan joku kerta uudestaan.
Oppilas 2: JOO! Tullaan vaikka jo huomenna!
Ope: No ei nyt huom----
Oppilas 3: No perjantaina!
Ope: No ei ehditä tällä viik---
Oppilas 4: Joo huomenna, perjantain kunniaksi!!
Ope: Eipäs--- (ja huomenna on torstai...)
Oppilas 5: Ai mitä, ai pidetäänkö me perjantain uskonto täällä metsässä?
Ope: No ei.
Oppilas 6: HEI KAIKKI, OPE SANOI, ET PIDETÄÄN PERJANTAIN USKONTO TÄÄLLÄ!
Ope: ....
Pääasia, että kaikilla on tosi kivaa. Ja Oppilas 1:n tavoin luulin etukäteen, että kyseinen tunti ois ollut laimee tuntisuunnittelemattomuuden rimanalitus. Ja sitten heti opettajanhuoneeseen päästyäni näin ekaa kertaa tämän lapun seinällä (on kuulemma ollut siinä koko ajan):
Otit neuvosta vaarin? (http://elamanihelina.blogspot.fi/2014/04/mars-metsaan.html?m=1) Aikanaan luin montakin juttua lapsista, luonnosta, ympäristlkasvatuksesta ja semmosista. Niissä kaikissa luonnon todettiin olevan hyvä toimintaympäristö lapsille ja niiden mielikuvitukselle.
VastaaPoistaNo siis mähän referoin oppilaille siellä tota sun kyseistä tekstiä. ;) Hyvin konkreettisesti kyllä itsekin huomasin metsässä olemisen rauhoittavan ja rentouttavan vaikutuksen. :)
PoistaMukavaa!!!
VastaaPoistaJep! :)
PoistaEi metsään mennessä tarvitse tehdä suunnitelmaa, siellä on kaikki suunniteltu jo valmiiksi.
VastaaPoistaSisar todistaa väkevästi! :D
Poista