Joskus yksityiskohdat ovat kauniimpia, kuin kokonaisuus.
Kuten tämänpäiväisessä syyskranssiaskartelussa. (Johon bongasin idean jostain blogista, nyt en vain muista mistä! Voitte vinkata.) Ja puuhaaminen oli tärkeämpää, kuin lopputulos. Yhteistyö askarteluapulaisen kanssa sujui yhtä kivasti, kuin aina askarrellessa. Eli oikeasti hyvin. Joskin siinä vaiheessa Poika heittäytyi dramaattisesti pihalaatoitukselle nyrkkeilemään, kun ripustin kranssin paraatioveemme, enkä perheen käyttöoveen autotalliin. "Eikäää! Sieltä kulkee vain ihmiset!"
 |
| Lähikuvat lupailivat jotain kauniimpaa, vai mitä? |
Käsiin jäi näpertelystä ihana koivun, puolukan, kanervan ja syksyn tuoksu.
:D Ihana poika!
VastaaPoista:) On se. Vaikeita termejä noi "aikuinen" ja "ihminen" ja niin edelleen. ;)
PoistaKaunis kranssi :)
VastaaPoistaKiitos! Vähän rimpula, olisi pitänyt tehdä paksumpi runko tai sitten muuten vain jaksaa värkätä tuuheammaksi. ;) Mut ei haittaa, kun enhän ite ees näe sitä koskaan. Kun se on siellä "ihmisten ovessa". ;)
Poista