Pipotuksia

Tarvitsin pyöräilykypärän alle sopivan pipon. Totesin jo aikoja sitten, että kauppojen perustrikoopipot on pelkästään niitä hiippalakkeja, joita ei kypärän alle oikein saa rytättyä. Ja sainpa viimein aikaiseksi oikein tehtyä sopivan. Ihan itse oivalsin (vaikka varmasti olisin jostain opuksestakin voinut saman oppia), että kaikkein simppelintä pipomallia voi kaventaa sivusaumoista alareunaa kohti, ja piposta tulee napakampi. Pysyy sitten tämmöisen muodottomankin pään ympärillä paremmin, eikä kiipeä törröttämään päälaelle.

Ajattelin tehdä jonkin "kiinteän" koristeen, mutta onneksi muistin ajoissa, että tarkoitus oli tehdä pyöräilypipo. Aina joskus unohtuu tämmöiset jutut ja kriteerit matkan varrella ja varsinainen tarve jääkin täyttämättä... Tämä kukka on siis irrotettava (aikaisemmin Tyttösen kesäpipossa nähty, sittemmin tomaatista ja porkkanoista puhdistettu).


Siinä ohessa surruttelin Tytölle tämmöisen höpöpipon käteen osuneesta kankaasta. Asettelin mannekiinin jokseenkin rauhallista taustaa varten ja yritin ottaa sovituskuvan. No, sehän karkasi koko ajan, tunki päätä vatiin, repi pipoa, hömpötteli ja vipelsi ihan huonoja taustoja vasten. En millään pysynyt kameran kanssa mukana, vaikka otin salamankin lisäavuksi. Joten jouduin asettelemaan pipon lattialle kuvaa varten. Eihän se siinä yhtä hauskalta näytä.