Sähläystä ja töksähtävää hyytymistä

Mua hermostuttaa tällä hetkellä sähläys. Sellainen, että muka tehdään, mutta ei tuu valmista. Ollaan muka käymässä synnyinkaupungin markkinoilla, mutta käydäänkin lähinnä hautausmaan vessassa moneen kertaan ja etsitään "sitä yhtä kojua, jolla oli niitä lelukissoja". Tai kun kierrän nykyisen kotikaupungin kauppoja pitkän ostoslistan kanssa, ja palaan puolentoista tunnin kuluttua tyhjin käsin. Tai kun suunnitellaan miehen kanssa päivää aamuyhdeksästä asti, mutta vielä puoleen päivään mennessäkään ei ole lause ehtinyt loppuun. Se tekee mut kiukkuiseksi ja levottomaksi. Mikään ei tuu valmiiksi, kaikki junnaa.

Jos eilen tuntui, että pesukone ei pysynyt nopeassa rytmissäni, niin tänään olen toiminut kuin kameleontti. Hitaasti ja tyhmänä. Töksähdellen ja jatkuvasti hyytyen. Tai lemiokontti, kuten pienimmäinen sujuvasti aina kameleontista puhuessaan sanoo.

Semmoinen olen nyt ekan työviikon jälkeisen viikonlopun kunniaksi ollut. Lemiokontti. Tosin ilman sitä kiehtovaa kykyä vaihtaa väriä. Tästäkin kuvasta lähti värit ihan kokonaan. Tykkään siitä silti. Jotenkin outo kuva keskeltä hyytynyttä hetkeä ja siihen suosiolla pysähtymistä. Elämä on tämmöistä. Valon ja varjon vaihtelua.