Niin kuin riippuvaisetkin taitavat usein märehtiä ratkeamista (sitä edeltävien onnistumisien sijaan) nolostelen minäkin sitä, ettei liikkumiseni ikinä muutu säännölliseksi rutiiniksi. Sen sijaan, että iloitsisin niistä kerroista, jolloin kuitenkin teen jotain.
Ja laihduttajia moititaan, jos kilot tulevat takaisin. Ja ihmetellään lapsia, jotka kokeilevat kuuttakymmentä harrastusta innostumatta ikiharrastukseksi asti mistään. Mutta hei, pääasia, että tekee jotain. Ei tarvitse jämähtää yhteen lajiin ollakseen jotain. Ei tarvitse määritellä itseään jalkapalloilijaksi tai pianistiksi, vaan voi halutessaan suunnata kiinnostuksensa milloin minnekin.
Oon yrittänyt opetella ajattelemaan, että yksikin Youtuben kanssa tehty treeni, kertaluontoinen kävelylenkki tai edes lyhyt niskajumppa on kaikki plussaa. Laihduttajalle pudotettu kilo on hyvä saavutus, riippumatta siitä, koska se tulee takaisin. Muutenkin keskitytään liikaa epäonnistumisiin. Vaikka totta kai tiedän, että elämäntapamuutoksia liikkumis- ja ruokailutottumuksiin yleensä kaivataankin. Kaipaisin minäkin, tiedän. Silti se askel voi tuntua liian isolta ja mahdottomalta otettavaksi, ja sitten siihen suhteutettuna ne pienet askeleet, yksittäiset jumpat tai herkuttomat päivänpuolikkaat tuntuvat merkityksettömiltä.
Ja oon koittanut miettiä sitä mielialankin kannalta. Jos on viisi hyvän mielen ja olon päivää, ja sitten yksi kauhea, niin jospa en jäisikään siihen pettymyspäivään makaamaan. Aloittaisin jokaisen päivän puhtaalta pöydältä.
Oho, vähän rönsyili. Oikeasti mun piti tulla vain parin hauskan kuvan kanssa sanomaan, että teinpä tänään Youtuben ohjauksessa joogaa ja oli kivaa. On ollut hauska testailla erilaisia liikkumisen muotoja ilman ajatusta siitä, että pitääkö tän olla "mun juttu". Voi testailla kaikenlaista. Ei tarvi sitoutua. HIITtiä, pilatesta, kyykkyjä, mummojumppaa selälle. Pääasia, että tekee edes jotain. (Ja postaa someen.) Tällä kertaa rauhallinen jooga tuntui yhdistävän sopivasti selän aktivointia ja mielenterveyskuntouttajan määräämää rentoutusharjoitusta. Lisäksi likoille piti saada puuhaa, etteivät piirrä seiniin, joten isompi tuli ottamaan kuvia ja pienempi tekemään kanssani alaspäin katsovaa koiraa.
(Kiinnitin itse vasta kuvat laitettuani huomiota siihen, että mulla ei oo housuja. Toivottavasti ketään muutakaan ei vaivaa...)
"This is a relaxing pose."
Yeah, very relaxing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti