Eikä, miten ihana lääkärireissu meillä oli juuri! Lähtökohtaisesti odotin muuta, sillä korvakontrollit hoidettiin konseptilla 3 lasta + 1 aikuinen, ja yleensä sellaiset reissut on tuottaneet lähinnä tuskanhikeä, eikä mitään muuta tulosta.
No, vaikka korvat todettiin parantuneiksi, kuukausia pullottanut imusolmuke normaaliksi ja moni muukin asia käytiin suht sutjakkaasti läpi, en ehkä kokemusta niiden perusteella vielä kutsuisi ihanaksi. Eräs parkkipaikkakohtaaminen oli kivointa:
Helpottunut väkeni poukkoili pitkin parkkista ja neitejä jouduin lopulta juosta kiinni jonkun auton takaa. Siskokset olivat bonganneet auton takaikkunalta ihania koiria. Tädiksi itseään kutsunut auton omistaja tuli paikalle ja selitin syymme autonsa ympärillä parveiluun. Toppuuttelustani huolimatta hän välittömästi halusi lahjoittaa yhden pennuista tytöille. Ooo, miten söpöä! Ja vielä mopsi! Kuvaa en pelkästä "Täplä-Nussukasta" , eli "Susshusta" saanut tähän otettua, sillä se on ollut luovutushetkestä asti hyvin tiukasti kiinni pienimmän kainalossa.
En kestä. Kiitos sille Tädille, Susshu pääsi hyvään kotiin. Nimi on muuten keskimmäisen keksimä (ja lempinimi kuopuksen), eikä tädin.
...Se olisi ollut outoa.
Ihana!
VastaaPoistaOon lueskellut tekstejä ja nimenomaan tuota pikkusiskon mallinottoa. Kuinka voimallinen on mallin valta! Samalla mietin meidän perheen malleja ja mallin karkaamista. Miten kauas mallintaminen ulottuu? Miten suurella ikäerolla muodostuu pari? jne. haikailen!
Mutta siis ihanat teidän tytsyt <3
Hmm, hauska kysymys! 😊
PoistaMeillä nämä 6- ja 4-vuotias on tosi tiivis pari, jotka puolin ja toisin pitävät itseään tasavertaisina toisiinsa nähden. Tämä pienin sitten taas vertaa yksipuolisemmin itseään isoihin, kun taas isot pitävät sitä selkeästi "vauvana". Yhteisleikit sujuu kuitenkin jo hyvin ja entistä enemmän juuri tytöillä syntyy yhteisiä juttuja, joista molemmat omalla tavallaan nauttivat. Mielenkiinnolla odotan itsekin, missä vaiheessa heistä tulee omissa silmissään tasavertaisia, vai pitääkö keskimmäinen hyvinkin tiukasti kiinni siitä, että on isompi.
Yhdessä tuttavaperheessä on kaikki lapset syntyneet pidemmillä ikäväleillä (3-5v väliä joka lapsella), ja sielläkin näkyy olevan hauskat sisarussuhteet: Pienet ottavat isoja idoleiksi ja isommat taas huolehtivat pienemmistä ihanasti. Eli sanoisin, että kaikenlaisissa ikäeroissa on puolensa. 😉