Pääsiäinen humpsahti nopeasti tähän vaiheeseen sunnuntai-iltaa. Sukulaisia on tavattu kattavasti, ja erityismaininnan saa pitkäperjantaiaamuna ensikertaa kohdattu siskontyttö, joka oli ihmeellisen pieni ja söpö.
Lauantai oli eräälle trullittelua, kokkoa ja vieraita odottaneelle jännityksen ja suurten suunnitelmien päivä. Silti yllätti, kun nukahtaminen vaati puolen tunnin hysteerisen huutohepulin. Lopulta se kuitenkin suli mun syliin, pyysi anteeksikin ja nukahti viereen. Nukkui siinä koko yön. Itse kävin kyllä juomassa lasillisen viiniä hiljaiseksi sammuneessa talossa.
Nyt on koolla enää oma väki ja huominen menee palautumiseen. Mulle hiipi päänsärky, ja veikkaan, että pienimmälläkin jyskyttää takaraivon kuhmussa, kun tipahti äsken tuolilta kivilattialle.
Viikonloppu on tuntunut pitkältä ja arjesta irtaannuttavalta. Hyvältä. Värikkäältä ja iloiselta. Meillä on tosi kivoja sukulaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti