Pehmeää ja valkoista

Löysin eilen muutaman muuton kulkeneesta banaanilaatikosta (ei niitä enää montaa oo...) pari nuhjuista froteelakanaa. Onneksi en ehtinyt heti heittää niitä suunnitelmani mukaan roskikseen, sillä hoksasin vasta toisella katselukerralla, että nehän ovatkin aika sopivat materiaalit muutamaan päässä muhineeseen ompeluajatukseen.

Olen halunnut kokeilla uudelleen huppuideaa, joka syntyi taannoin vahingossa, kun pelastin epäonnistuneen lastentakkitekeleen minihupun suurella resorikaitaleella. Takin hupusta tuli hauska ja sain resorin istumaan niin napakasti (ja kuitenkin joustavasti ja "rajoittamattomasti"), ettei hupun alla tarvitse välttämättä edes pitää pipoa tai kauluria. Halusin tehdä Pikkiriikkiselle hupparin samanlaisella hupulla, ja tällainen siitä sitten tuli. Jotenkin ilostuttava näky on tämä valkoinen pallero, ja arvelisin mallin ja pehmeäksi kuluneen froteen olevan päällä mukava. Kasvunvaraa tosin jäi varmaan vuodeksi. Vaikka kaavat saankin suht hyvin heiteltyä päästäni kankaalle, en hallitse tuota "teen tästä ihan vähän isomman, kuin mallipaidasta" -hommaa.

Surautin lakanasta vielä pikaiset legginsit, kun tuo Pikki on kasvanut kaikista vanhoistaan ulos. Nämä eivät oikein toimi parina parhaiten, vaikka saavatkin käyttäjän kivasti näyttämään Munamieheltä tai pikkuiselta kummitukselta. Vai mitä?

Hupunkäyttövariaatioita

Helmaan laitoin kaitaleen pitsikoristeella,
vaikka ilman kaitaletta se olisikin jäänyt aika kivan näköiseksi mekoksi.

Hammastehdas on viimein käynnissä!